Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettikiusaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettikiusaaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, elokuuta 17, 2011

Vauva nettihyökkäyksen kohteena


Elli Flén kirjoittaa tänään HBL:ssä tapauksesta, jossa kuukauden ikäinen  vauvakin voi joutua nettihyökkäyksen kohteeksi (Nätmobbande mammor. HBL/I dag 17.8.2011).

Onnelliset vanhemmat ovat laittaneet lapsensa kasteilmoituksen lehteen. Samana päivää alkavat suomalaiset pikkulastenäidit pilkata nimivalintaa nettifoorumillaan.

Olen ihmetellyt jo aikaisemmin sitä, mikä saa nuo "äitikullat" pilkkaamaan vanhempien nimivalintoja. Olen nähnyt sekä tyttökirjojeni päähenkilön nimen että tyttäreni etunimen pilkattujen nimien joukossa. Niitä nimiä antavat nykyäiditkin lapsilleen. Pilkataankohan siellä kaikkia hiukan tavallisuudesta poikkeavia etunimiä? Jos pikkulasten äiditkin sortuvat nettiherjaukseen, jotakin on vikana yhteiskunnassa.

Kuten niin monet ilmaisuvapautta kannattavat ihmiset myös Elli Flén kysyy, olisiko aika vaatia jotain järjestystä nettiin:
"Den enskilda debattören kan börja med att alltid debattera under eget namn."

Omalla nimellä -keskustelu jatkuu ja on saanut uusia sävyjä.

perjantaina, elokuuta 05, 2011

Kekkonen ja muut kivittäjät


Iisalmen entinen lyseo, originally uploaded by Anna Amnell.
Tässä rakennuksessa toimi 1900-luvun alussa Iisalmen lyseo. Sen kuuluisin oppilas lienee Urho Kekkonen.

Eräs iisalmelainen naapurimme oli samalla luokalla Kekkosen kanssa. Naapurillamme, ystävällisellä miehellä, oli otsassa iso arpi muistona siitä, kun energinen Urho-poika oli heittänyt häntä kivellä koulun pihalla osoittaakseen, kuka kukin on.

Urho Kekkonen oli varsinkin alkuaikoinaan myös innokas nimimerkkikirjoittaja. Hänen lingostaan lenteli kirpeitä mielipiteitä. Kun hän pääsi valtakunnan huippuvirkaan, hänen ei tarvinnut enää turvautua nimimerkkeihin, vaan hän pystyi lähettämään pelättyjä myllykirjeitään.

Yhteistä kivittäjille ja nimettömille tai nimimerkillä kirjoittaville nettiherjaajille ja nettikiusaajille on vallanhalu. Jos oikeaa valtaa ei ole eikä kykyä pitää puoliaan, otetaan edes kivi käteen.

Minullakin on otsassa arpi muistona kivestä, jonka eräs leikkitoveri heitti keskelle otsaani hiukan tukanrajan alapuolelle.

Koulujen ja asuinrakennusten pihat ovat nykyään asvalttia. Kiviä ei enää lentele. Mutta muita keinoja kyllä keksitään toisten kiusaamiseen ja mahdin osoittamiseen sekä kouluissa, työpaikoilla että Internetissä.

Kirjoitin kommentin samasta aiheesta Kemppisen blogiin,  jossa näyttävät tänään kommentoivan ihmiset kaikista yhteiskuntaluokista, kukin omalla tavallaan, arvonsa mukaan.

Kommenttini:

Tämä keskustelu käy yhä kiinnostavammaksi. Mieleeni tuli Urho Kekkonen, joka kävi yhden luokan lyseota Iisalmessa. Hänellä oli jo silloin kova pyrkimys valtaan. Hän saattoi ottaa kiven käteensä ja heittää sillä luokkatoveriaan, jos ei muuten sana mennyt perille.

Halu valtaan vei hänet korkeaan asemaan, vaikka häntä ei alussa arvostettu, kun hän ei ollut hienosta suvusta. Kuulin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna vuokraisäntäni, varatuomarin perheen helsinkiläisvieraiden juoruilut Kekkosesta. Kun Kekkonen pääsi huipulle, hän ei päästänyt sinne muita, kivittäminen ja nimimerkkikirjoitukset muuttuivat pelätyiksi myllykirjeiksi.

Halu valtaan ja kokemus siitä, ettei ole arvostettu, ei tule kuulluksi saavat nykyäänkin primitiivisiä, jopa hirvittäviä muotoja. Miten kuunnella, miten neuvoa varsinkin nuorille ihmisille oikean tavan tuoda esille mielipide? Miten hillitä ihminen, joka haluaa itsevaltiaaksi, muista piittaamattomaksi kukkulan kuninkaaksi?

perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

Sananvapaus ja Internet

IMG_2250.JPG


Kommentti Kemppisen blogiin: Lainsäädäntö on vanhentunutta. Internet tarvitsisi omat lakinsa. On oletettu, että se voi toimia ilman ylhäältä tulevia määräyksiä, mutta se on osoittautunut utopistiseksi ajatukseksi.

On ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää sananvapauttaan, keskustella ja väitellä, vaan turvautuvat herjaamiseen, nimittelyyn ja muuhun alkeelliseen kommunikointiin. Sellaista voi oppia sietämään, muutenhan voisi liikkua vain hyvin rajoitetulla alueella netissä. Monesti on vähän samanlainen tunne, kuin harppoisi keskiaikaisella kujalla, jonne on heitelty roskat ja tyhjennetty yöastiat. Sieltä voi kuitenkin löytää myös arvokkaita ja kiehtovia ajatuksia, jotka rikastuttavat elämää.

Aivan kaikkea ei voi suvaita. Silloin tarvitaan apua lainsäätäjiltä ja poliisilta. Yleensä tämä tosiasia tajutaan vasta sitten, kun "tuulee omaan otsaan".

Jonkinlainen kompromissi pitäisi saada, jotta säilytetään sananvapaus ja samalla edes alkeellinen kunnioitus toista ihmistä kohtaan riippumatta hänen rodustaan, uskonnostaan, kansallisuudestaan ja poliittisesta ajattelustaan.

torstaina, heinäkuuta 28, 2011

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011

Internet, utopia ja ongelma


IMG_0229

Rakenteilla oleva opiskelijakirjasto, josta tulee kaunis ja rohkea ennakkotietojen mukaan. Tämä rakennus on keskeneräinen, samalla tavalla keskeneräinen on myös Internet, vaikka sitä on kehitetty jo puoli vuosisataa. Voimme kukin omalta osaltamme vaikuttaa siihen, millaiseksi Internet kehittyy.

On sanottu, että Internet on ihmiskunnan historian suurin yhteistoiminnallinen saavutus. Se on syntynyt ilman suurempia ylätasolta tulleita ohjeita. Ihanteena on ollut  tiedon jakaminen ja sananvapauden toteuttaminen kaikkialla maailmassa. Parhaimmillaan Internet on suuremmoinen asia kaikille elämänaloille. Itsestäänselvää on, että myös lain ja hyvien tapojen noudattaminen kuuluu asiaan Internetissä kuten muuallakin ihmisten ja yhteisöjen välisissä suhteissa.
Ihmisluonteen pahimmat puolet tulevat esille myös Internetissä, samat ilmiöt kuin "reaalimaailmassakin". Kun luin asiantuntijoiden Internetiä koskevia artikkeleita, huomasin, että Suomessa on eräs ongelma, eräs puute. Internet on niin uusi, että lainsäädäntö on jäljessä joissain kohdin.


"henkistä mukilointia eli siis väkivaltaa"

Suomessa siviililain ajatellaan olevan kapitalismia, pelkästään suuryhtiöiden taloudellisten oikeuksien käsittelyä. Näyttää puuttuvan käsite tort, joka koskee myös yksityisiä ihmisiä, heidän välisiään suhteita ja heidän oikeuksiaan.

Internetissä rehottavat monet toisten ihmisten kiusaamisen, häpäisemisen, maineen pilaamisen muodot, identiteettivarkaudet jne. Kaikkki tehdään vapauden nimissä.

Bloggaajat ja varsinkin blogeihin kommentoivat saattavat olla kuin ilkeät lapset hiekkalaatikolla tai koulunpihalla ja pahempaakin. Poliisi on voimaton, kun laki ei suo tukea.


tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Nettikiusaajat tuhlaavat aikaansa


Mikki herätyskello, originally uploaded by Anna Amnell.
Blogisisko ® : Olen saanut joitakin päiviä sitten Patentti- ja rekisterihallitukselta virallisen todistuksen rekisteröinnistä.

En ole suinkaan ainoa bloggaaja, joka on hankkinut bloginsa nimelle suojaa. Muualla maailmassa meitä on jo paljon, Suomessa ainakin muutamia.

Kannattaa rekisteröidä ajoissa, jotta mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Suurin osa bloggaajista on onneksi hyvin kohteliaita ja ystävällisiä ihmisiä ja kunnioittaa toisten bloggaajien henkistä omaisuutta - sitähän nämä blogit ovat. Joillakin on myös konkreettisia ideoita: reseptejä, blogipohjia, käsityömalleja ym.

Useimmille meistä blogit tuottavat iloa ja huvia. Niihin tallentuu muistoja, mietteitä ajan tapahtumista, ajatuksenvaihtoa blogiystävien kanssa.

Kuluneen kuukauden aikana olen saanut yllätyksekseni lisää pysyviä lukijoita kaikkiin blogeihini, varsinkin nukkekotiblogiin ja kirjallisuusblogeihin. Se on ollut hauskaa, vaikka en ole ehtinyt niihin kirjoittaa uutta asiaa. Blogit alkavat elää omaa elämäänsä.

Tästä blogista ovat vähentyneet tilapäiset Googlen kautta tulevat lukijat. He ovat hämmentyneitä siitä, että Googleen on ilmestynyt "Blogisisko", joka kirjoittelee outoja ja jonka blogi on lakkautettu häiriöiden vuoksi. Varsinkin englanninkieliset ovat ymmärtäneet Wordpressin syyt lakkauttamiseen.

Wordpressissä hetken oleillut henkilö oli hakenut blogistani joitakin sanontoja, joita hän jäljitteli, niin että monet lukijat hämmentyvät. Muutamat kanssakiusaajat ovat esittäneet asiattomia väitteitä.

Jos tulet usein tähän blogiin Googlen kautta, voit klikata tämä blogin nimen alla olevaa kohtaa, jossa sanotaan "lisää kohteesta Blogspot tms." Silloin tulevat esille vain tämän blogin kirjoitukset. Voit kirjoittaa hakuikkunaan myös tämän blogin osoitteen "blogisisko.blogspot.com".

Tästä tilanteesta on ollut eniten haittaa niille, jotka ovat hakeneet tästä blogista tietoa eri aloilta. Sen löytäminen on tullut vaikeammaksi. Sitä vartenhan tavaramerkkien rekisteröinti on otettu käyttöön: jotta saman tuotenimen käyttö ei aiheuttaisi sekaannusta!

Nettikiusaajat ovat tuhlanneet aikaansa minun kannaltani. Minulle ei ole ollut tästä blogista mitään taloudellista hyötyä. En etsi myöskään kansansuosiota. Suuret kävijämäärät ovat syntyneet itsestään, vähitellen. (Luonnollisesti voin myöhemmin käyttää tekstejäni muuallakin.)

Tämä on ollut tietenkin epämiellyttävää, mutta valitettavan tuttua Kiiltomadon ajoilta, jolloin esiintyi samanlaisia kiusaajia, pahempiakin.

Onneksi olen aikuinen ihminen. Lapsille ja nuorille nettikiusaajien kohteeksi joutuminen voi olla tuhoisaa.

Herätys, kiusaajat netissä ja muualla, keksikää parempaa tekemistä!

Ks nettikiusaaminen poliisin sivuilta

Klikkaa hakusanoja 'nettikiusaaminen', koulukiusaaminen'.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Nettikiusaaminen

001 Töölönlahti


Kuvassa Töölönlahti eilen 14.4.2011. Taustalla kirjailijatalo Villa Kivi.


"Nettihäpäisyn voisi rinnastaa entisajan populaariin kansanoikeuteen, eli siihen että hysteeriset väkijoukot saattoivat kadulla heittää mutaa huonoiksi leimattujen ihmisten päälle" Turun yliopiston tutkijatohtori Satu Lidman HS:n haastattelussa. (Petri Immonen: Häpeälläkin on historiansa. HS/C Ihmiset 15.4.2011)


Tasan seitsemän vuotta sitten 15.4. 2004 olin ollut kymmenen päivää "nettikivityksen" kohteena eräällä kirjallisella keskustelupalstalla. Sitä ei uskoisi todeksi, jos ei olisi itse kokenut. Joskus tuo kokemus tuntuu täysin uskomattomalta painajaisunelta, mutta silloin voin vilkaista paksuja kansioita, joihin tulostin tuon ajan Kiiltomadon keskustelut. Arvasin, että keskustelut tullaan poistamaan, niin on käynytkin. Mitään ei ole jäljellä siltä ajalta. Lieneekö arkistoissa? Jotain on täällä blogissani, lähinnä omia alustuksiani keskusteluihin (2003-2005). 


Ei-vasemmistolainen toisinajattelijapuheenvuoroni "Mekin saamme nyt puhua" - jossa kysyin, miten muut olivat kestäneet suomettumisen aikaa - synnytti 10 päivän nettikivityksen, 100 puheenvuoroa (yhteensä 112 puheenvuoroa 6.4-15.4.2004, kun lasketaan mukaan toisen kirjoittajan aloittama jatko siihen).


Lue esim Kokemuksia Kiiltomadosta ja klikkaa alla olevia hakussanoja.


Kiiltomato  on muuttunut, sillä maailma on muuttunut.:)


Julkinen rangaistus ja häpäisy keskiajalla (Lidmanin väitöskirjan aihe)

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Kiusaaja ei ole yksin

Kirjoitin muutama vuosi sitten Blogisisko-blogissa, että kiusaaja ei ole koskaan yksin, olipa kyse koulukiusaamisesta, työpaikkakiusaamisesta tai nettikiusaamisesta. Ryhmä on usein ainakin salaisesti kiusaajan puolella, suosii häntä, sillä kiusaaja tekee likaisen työn, kiusaa ryhmästä poikkeavaa henkilöä heidänkin puolestaan. Väite perustui omiin havaintoihini.

Tämän päivän HS haastattelee koulukiusaamista tutkinutta professori Christina Salmivallia, joka sanoo:
"Vakavasti puhuen uskon, että jos ei työskennellä koko ryhmän kanssa, on vaikea saada pysyviä tuloksia. Kiusaaja kiusaa, jos ryhmä sen sallii - liian usein ryhmä vieläpä palkitsee sitä".(Jaana Laitinen: Onni potkaisi koulukiusaamisen tutkijaa. HS/C/Nimiä tänään 15.4.2009.)

Kiusaaminen lienee hyvin yleistä. Koin lapsena muutaman kerran kiusaamisyrityksiä, mutta ne loppuivat joko siihen, että aikuinen lopetti sen heti alkuunsa tai lasten ryhmä ei hyväksynyt sitä. Jälkimmäistä edustakoon seuraava tapaus. Olimmme koulunpihalla laskemassa pienestä jäämäestä. Olin siihen aikaan, alle oppikouluikäisenä, peloton poikatyttö, pärjäsin pojille tappelussa ja huristin jäämäestä reippaammin kuin pojat.

Eräs poika ei sietänyt sitä, vaan sanoi: "Sinä et saa laskea jäämäestä, kun sinulla on koulun monot". Tilanne meni vain nauruksi, sillä minua ei häirinnyt ollenkaan, että olin saanut hienot monot koulusta. Muutkin pitivät kiusaajaa, kauppiaan poikaa, typeränä, sillä melkein kaikki lapset olivat köyhistä perheistä, ja puutetta oli muillakin siihen aikaan varsinkin vaatteista. Moni virkamiesperheen tyttökin sai kulkea isojen veljiensä vanhat kengät jalassa. Kiusaaminen loppui siihen. Luokkatoverini tyttölyseossa olivat mukavia tyttöjä, ja luokassa oli hyvä henki.

Yllättävää kyllä sain kokea kiusaamista lukiossa vaihto-oppilasvuoden jälkeen, kun jatkoin lopun ajan lukiosta uudessa luokassa. Olin kaupungin ensimmäinen vaihto-oppilas, ja Amerikan matkani herätti joissakin oppilaissa ja opettajissakin kovaa kateutta. Eräs opettajani paljasti minulle, että minun saksanainettani ei lähetetty koululaisten kirjoituskilpailuun, vaikka se oli paras. Rehtori oli sanonut: Hän oli jo Amerikassa. Samasta syystä en saanut ensimmäisen vuoden stipendiä koulusta. Kyllä sitä varmaankin tarvitsi se toinenkin tyttö, vaikka hän oli varakkaammasta perheestä kuin minä. Niinpä ensimmäinen vuosi Helsingissä oli minulle aika kovaa aikaa. Sitten jatkoinkin opiskelua työn ohella.

Huvittavinta on, että penkkareissakin muutamat tytöt "ilahduttivat" minua pilkkarunolla. Onneksi minulla oli oikein hyvä ystävä samalla luokalla, ja hyviä ystäviä myös poikaystäväni luokalla poikalyseossa. Juhlin penkkareitakin varsinaisesti heidän kanssaan. Siksi lukiosta jäi mukavat muistot. Rehtorin käytös muistuttaa siitä tosiasista, että myös opettajat kiusaavat sekä oppilaita että työtovereitaan. Erään ystäväni koulussa opettajainkokoukset saattoivat päättyä siihen, että muutamat vanhat opettajat kävivät toistensa kimppuun tuolien kanssa ja selvittelivät vanhoja vuosikymmenien takaisia riitojaan.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen



Kuva: jeltovski/morguefile.com

Nettikiusaaja on monesti bloggaajien maskotti, sillä hän tuo uteliaita blogiin ja tyydyttää omia piileviä kaunantunteita. Parasta olla kiusaajan puolella, ettei joudu itse kiusatuksi.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrottiin Päivi Hamaruksen koulukiusaamista koskevasta väitöskirjasta. (Päivi Hamarus: Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoulun oppilaiden kokemuksia kiusaamisesta. Jyväskylän yliopisto.)

"Koulukiusaamisen perusmotiivit ovat vallanhimo, aseman tavoittelu ryhmässä ja kateudentunne. --Hyvin usein kiusaaminen alkaa siitä, että joku on joukossa erilainen kuin muut -- Alussa erilaisuus on havaittavaa ja totta. Jatkossa kiusaajat voivat kehitellä tietoisesti valhetarinoita.--
Kiusaaminen jakaa joukot 'meihin' ja 'heihin' sekä paljastaa, mitä yhteisössä arvostetaan ja mitä halveksitaan."
Timo Siukonen. "Väitöstutkimus: Vallanhimo johtaa koulukiusaamiseen." HS/Kotimaa 12. marraskuuta 2006

Kiusaajaan liitytään, jotta ei tultaisi itse kiusatuksi.

Matti Vaaranmäki kirjoittaa Mielekäs lehdessä:
"Väitetään, että kiusaaja kärsii narsistisesta luonnevauriosta, itsetunnon häiriöstä, joka ilmenee ihmissuhteissa ja sosiaalisessa käyttäytymisessä. Tällaiselta ihmiseltä puuttuvat inhimilliset kontrollimekanismit, kuten häpeän- ja syyllisyydentunteet. Narsistinen luonnehäiriö pahenee yleensä iän myötä. Luonne-häiriöisellä ihmissuhteet ovat paremminkin hyötysuhteita kuin tunnesuhteita. Usein luonne-häiriöinen kiusaaja saa kannattajia puolelleen, mikä tekee kiusatun aseman vielä tukalammaksi." Kiusaajakin kärsii.

Kiusaamista esiintyy myös aikuisten keskuudessa kodeissa, työpaikoilla, yhdistyksissä ja Internetissä myös bloggaajien keskuudessa. Netissä ei ole puhalluskoetta, joten sinne saatetaan kirjoittaa myös huumeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisina.

Kiusaaminen jakaa nettiyhteisöjenkin ihmiset 'meihin' ja 'heihin' ja paljastaa, mitä arvostetaan ja mitä halveksitaan. Aikuisetkin liittoutuvat usein kiusaajaan, jotta heitä ei kiusattaisi tai saavuttaakseen suosiota ja valtaa nettikiusaajan avulla.

Kiusaaja ei ole koskaan yksin.

Huom!
Neulekirpun blogissa Kuvauksia on kirjoitus Koulukiusaaminen ja selostus tästä väitöskirjasta, myös abstract.

Hamarus, Päivi
School bullying as a phenomenon. Some experiences of Finnish lower secondary school pupils
Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2006, 265 p.
(Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 288
ISSN 0075-4625; 288)
ISBN 951-39-2513-7
English Summary
Diss.

Aikaisempi kirjoitus samasta aiheesta.

Nettikiusaaminen voi tulla kalliiksi kiusaajalle

Mutta vielä kalliimmaksi kiusatulle. Aikuisten velvollisuus on suojella lapsia. Kiusaaminen voi ajaa koululaisen itsemurhaan. (Jared's story)