Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkekodit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkekodit. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, maaliskuuta 29, 2014

Kukat, pukuhistoria ja nukkekodit kiinnostavat eniten

my amaryllis

Jos olisin laskelmoiva, minun kannattaisi pitää blogia, jossa ovat keskeisinä nämä kolme aihetta: kukat, pukuhistoria (vielä parempi olisi kai nykymuoti) ja miniatyyrit, varsinkin nuket ja nukkekodit.
Tämän blogin suosituin kirjoitus on Amaryllis hoito-ohjeita (yli 18000 katsojaa)  ja sen jälkeen Näin saan orkideat kukkimaaan. (melkein 5000 katsojaa) luvut Bloggerin tilaston mukaan. Suosittuja kirjoituksia ovat myös joulupukki ja blogin rekisteröinti.

Valitettavasti minulla ei ole ollut kunnollista mittaria, vaan niitä on ollut monta ja ne ovat välillä menneet jumiin kuten nyt Sitemeter, joten en tiedä tarkempia lukuja enkä edes koko blogin varmaa lukijamäärää.

Muut blogit ovat aika hiljaisia, sillä laitan niihin vain erityisaiheita.
Aurora-kirjablogissani kiinnostaa pukuhistoria eniten, sitten Eetu Iston maalaus, Haikon kartano, Jugend ja Art Deco. 1500-luvun blogissa taas Turun linna, Maid in Medieval dress, Renessanssin nainen, Ruttolääkärin naamio, Elisabet I ja isorokko.
Se on yllättävää, että pienessä kissablogissani oleva kirjoitus Kissan ikä ja ihmisen ikä on tuonut yli 4000 kävijää ja kotisivublogini kirjoitus Suomalainen lapsuus. Runeberg Lähteellä yli 2000 eli viidenenneksen muuten hiljaisen blogin kävijöistä.

Kiinnostavaa on se, että kirjoistani kertovat kirjoitukset menestyvät parhaiten blogin "sivuilla", joihin on linkki blogin yläosassa, esim Firenzestä Turkuun.

Muutama vuosi sitten sisustin nukkekoteja ja tein vaatteita 1:12 nukeille. Niiden kuvat kiinnostavat hyvin paljon varsinkin Flickrissä. Nuket ja nukkekodit (kaikki setit, paljon katseltavaa nukkekotien ja lelujen ystäville.:)

Suosituimmat kuvat ovat kuitenkin raitsikkapysäkillä napattu kuva kansallispukuisesta ryhmästä, perhealbumin vanha auton kuva ja sitten vasta nukkekoti.

Hakusanat ovat blogeissani yleensä blogin alaosassa. Sain juuri sopivasti kimpun keltaisia tulppaaneita mieheltäni.

 

torstaina, tammikuuta 23, 2014

Tervetuloa helpoille kotisivuille: Lastenkulttuurisivuni


Bloggerin blogit ovat paisuneet suuriksi, kun olen blogannut jo vuodesta 2005.  Varsinkin tämä blogi on laaja. Löysin hyvän ja helpon sivupohjan ja käytin muutaman päivän uuden sivuston tekemiseen. Jokaisen sivun pohjalla on kaunis kumpuileva maisema.



Sivuston päätehtävä on tarjota helposti löytyvää perustietoa kirjoistani ja kirjoittamisestani.
Sivustoon liittyy myös blogi Lukijana ja kirjailijana , johon voin siirtää muita lasten- ja nuortenkirjailijoita koskevia kirjoituksia. Osa on vanhoja lehtijuttujani, jotka ovat ilmestyneet Koululainen-lehdessä. Tarkoitus on tallentaa blogiin myös muuta lastenkulttuuria koskevaa tekstiäni, myös kommentteja sekä kuvia, kunhan tiedän, miten voin suojata ne. Teemat näkyvät hakusanoissa ja nimessä Lastenkulttuurisivu. Selvyyden ja nettiturvalisuuden vuoksi sivustolla on minun nimeni.
Tarkoitukseni on käyttää edelleen ilmaisversiota.

Tervetuloa tutustumaan! Sivuston käyttönimi Lastenkulttuurisivu.
http://annaamnell.weebly.com/
Otan vastaan kritiikkiä ja ideoita.:)

perjantaina, huhtikuuta 26, 2013

keskiviikkona, joulukuuta 26, 2012

Nyt on aikaa

Joulun jälkeen 1 by Anna Amnell
Joulun jälkeen 1, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Nyt on hoppu loppu. Joulun valmistelu, lahjojen ostaminen ja pakkaaminen, joulusiivous.

Makrotex 86 'Loppu'

Nyt on aikaa olla vain kotosalla, hoitaa kukkia, haaveilla, katsella telkkaria ja - kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa.

Miniatyyrit vuodelta 2006. Nuket ovat jääkaappimagneetteja, ja asuntona on varhaisin nukkekotini, jonka ostin kirpputorilta.

Tonttu, Santa's helper from Finland
Tonttu-kansio

keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Alkukirjaimet 53: 'Nukketalokuvat'


My dollshouses mosaique, originally uploaded by Anna Amnell.

Alkukirjaimet 53: nukketalokuvat, kirjaimet
Jos painat kuvaa, voit katsoa kutakin kuvaa yksitellen.
Auroran talo nukketaloblogi                         

Muutama vuosi sitten innostuin laittamaan nukkekoteja. Mosaiikissa on 1900-luvun alun elämää kuvaavia huoneita nukkekodeistani. Yksi kuva on 1500-luvun portinvartijan tornitalosta (gate house).
Suurempi koko/A larger size of the mosaique

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Nukketaloista ja kasvatuksesta



Taas kiinnostaa nukketalon laittaminen. Salin kalusto ja pikkutavarat kirpputorilta, tapetit ja parketti netistä ilmaiseksi tulostettuja, hieno kaappi joululahja aviomieheltä, miniatyyri Webster-sanakirja lainassa pojalta.

Näin ensi kerran nukketalon opiskelijana, kun olin Suomalais-englantilaisessa lastentarhassa opettajan avustajana. Lastentarhan opettaja oli yliopistokoulutuksen saanut nainen, joka oli ollut opettajana monissa maissa. Hän kummasteli sitä, että suomalaisilla lastentarhanopettajilla ei ollut (siihen aikaan) yliopistollista koulutusta. Opin nopeasti, miksi Englannissa on niin erinomaista lastenkirjallisuutta: lapsuutta arvostetaan. Lastentarhanopettajan piti tuntea lapsipsykologia ja kasvatustiede.

Miss Dunstone oli tehnyt itse nukketalon kuten niin monet muutkin lastentarhan tarvikkeista rakennuspalikoita myöten. Nukketalo oli lujarakenteinen mökki, johon kuului muutamia huonekaluja.

Nukketalolla leikkivät yleensä pojat. Siellä käytiin jännittäviä rosvojen kiinniajoja, se kumottiin ja asukkaat tulivat sisään usein savupiipusta. Ei mitään söpöilyä tai varoitusta "Älkää vain rikkoko nukketaloa!".

Aikuiset pilaavat usein lasten leikit ja jopa koko lapsuuden turhanpäiväisillä määräyksillä. Tuossa englantilaisten diplomaattien ja suomalaisen ylemmän keskiluokan ja yläluokan lasten käymässä lastentarhassa sai leikkiä vapaasti. Jotkut pojat rakensivat joka päivä palikoilla linnoja ja kumosivat ne innokkaasti kiljuen. Jotkut istuivat nurkassa kirjaa lukien, piirtäen, vesiväreillä maalaten tai muovailuvahalla leikkien. Yhteisinä hetkinä opettaja luki kirjaa, ja päivän kohokohtana lapset saivat kertoa jotakin omasta elämästään: puhe saippualaatikolla.

Tähän verrattuna suomalainen lastentarha oli minusta painajainen. Menin nimittäin Kanadasta tultuani 90-luvulla sellaiseen työhön eräänä kesänä - olihan pulaa lastentarhojen työntekijöistä. Olin kiinnostunut siitä, millainen suomalainen lastentarha olisi.

Ainoa lastetarhanopettajakoulutuksen saanut istui toimistossaan. Lastentarhan meno oli muodollista ja byrokraattista. Lasten leikit keskeytettiin joka päivä jatkuvasti milloin siivouksen tai muun syyn vuoksi. Lapset pakotettiin nukkumaan päiväunet "kenttävuoteissa". Ei kannata puhua enempää. Tulee paha mieli. Se oli minusta niin masentava työpaikka, että jäin sieltä pois kuukauden kuluttua. Lapsia ei pidä hjelmoida liikaa. Siinä katoaa luovuus eikä opita hallitsemaan itse elämäänsä.

Innokkaimmat miniatyyrien harrastajat saivat leikkiä nukketaloilla lapsinakin

Joskus sanotaan, että nukketaloista kiinnostuvat ne, jotka eivät ole saaneet niillä leikkiä lapsina. Siksi harrastusta saatetaan pitää lapsellisena. Innokkaimmat miniatyyrien harrastajat vaikuttavat minusta kuitenkin saaneen leikkiä niillä jo lapsinakin.

Usein lapselle hankittu nukketalo on liian hieno, ja enemmänkin kiusaksi kuin hauskuudeksi. Vanhemmat ostavat kalliita huonekaluja, joita täytyy varoa. Silloin pitäisi mielestäni olla äidillä oma hieno nukketalonsa ja lapsella oma, jolla hän saa leikkiä vapaasti.

Miniatyyrit kiehtovat aikuisia yhtä hyvin kuin lapsia. Kanadassa asuessamme kävimme usein miniatyyrinäyttelyissä. Siellä näki miehiä yhtä paljon kuin naisia. Sille, joka haluaa hienon nukketalon, jossa on kaikki "oikeaa" ja oikeassa mittakaavassa, nukketalo voi olla hyvin kallis harrastus - mutta maksavathan autot ja veneetkin. Käteville se sopii hyvin.

Usein aikuisen nukketaloharrastusta pidetään jopa höperöitymisen merkkinä, muistutetaan siitä, kuinka erittäin pitkäaikainen presidenttimme vihdoin jouduttuaan luopumaan presiudentinvirasta - leikki nukketalolla.

Kissa nukketalossa.