Lupsahtaneet orkideat

Lupsahtaneet orkideat, originally uploaded by Anna Amnell.

Mitähän tapahtui näille orkideoille? Kukat lupsahtivat kaikki yhtä aikaa. Tavallisesti vain yksi kukka kerrallaan lopahtaa. Saivatko ne vetoa?  Liian aikaisin. Ostettu elokuun puolivälissä , ja nyt on syyskuun 28.päivä.

Syy taisi selvitä. Ostimme eilen uuden rönsyliljan,  ja muistin että lannoite on lopussa. Ostimme samalla lannoitetta myös orkideoille. Mutta - kukkivaa orkideaa ei saa lannoittaa! Näin kertoo englanninkielinen orkideapalsta. Löysin sen hakemalla Googlella syytä siihen, miksi orkidean kaikki kukat yhtäkkiä nuokahtivat.

Oli parasta leikat kukkaoksat pois ja laittaa ne maljakkoon. Leikkasin palstan ohjeiden mukaan orkidean varret hyvissä ajoin. Toisen nivelen yläpuolelta. Toiset sanovat, että vartta ei tarvitse leikata, jollein se kuivu. Tässä palstassa neuvottin, että varsi täytyy lyhentää ennen (!) kuin se tulee ruskeaksi. Kokeilen nyt näitä neuvoja. Tämä orkidea oli hyvin kaunis. Jospa se kukkii uudestaan ensi vuonna.

Muitakin syitä sanottiin, muun muassa se, että phaleonopsis ei saa seisoa vedessä liian kauan. Sen täytyy saada kuivahtaa välillä.





Uusi rönsylilja. Alkakoon tästä uusi joukko ilmaa puhdistavia kasveja.

Orkidea kuukausi myöhemmin

Orkidea syyskuun 17, originally uploaded by Anna Amnell.

Orkideat kestävät kauan.

Erkkerin järjestelyä

Erkkerin järjestelyä, originally uploaded by Anna Amnell.

Siirsimme korkean lasivitriinin erkkerin sivuikkunan eteen. Siitä ikkunasta vetää eikä ole paljon mitään nähtävää.

Nyt voi ihailla lasiastioita tämän työpöydän äärestä. Lasiesineet näyttävät erityisen kauniilta, kun valo tulee niiden lävitse huoneeseen.

Iltapimeällä vitriinin omat lamput luovat kauniin tunnelman. Tämä on Ikea-ylellisyyttä. Tekisi mieli ostaa vielä kolmas vitriini.

Entä orkideat? Niitä voi pitää tämän vitriinin päällä, mikäli ne kestävät talvella vetoa tai sitten vieressä olevan kaapin päällä.

En tiedä, miten ne viihtyisivät mahdollisessa kolmannessa vitriinikaapissa kasvulamppujen alla. Tulisiko vitriinikaapin puuosiin hometta kosteudesta?


Vitriinikaapin päällä

Kaunis yksityiskohta

Pienikin asia piristää

Orkideat hyllyn päälle

Orkideat hyllyn päällä, originally uploaded by Anna Amnell.

Olisikohan tämä hyvä paikka? Vasemmalta tulee erkkeriin ilta-auringon valo. Lisäksi verho siivilöi valoa. Koska hyllykkö on korkea, sinne ei vedä ja ilma on lämpimämpää kuin muualla huoneessa. Osa orkideoista on ollutkin tämän kesän hyllykössä, jonne matalavartiset kukat mahtuvat. Siellä on myös "kissansyömä" kukka, joka on piristymässä.

Talveksi voi laittaa ikkunaverholautaan kiinni tavalliset kohdelamput, joissa on kasvulamppu. Jospa tämä ratkaisisi ongelman.

Uskollinen orkidea kukkii vaan

IMG_0449, originally uploaded by Anna Amnell.

En edes muista, kuinka kauan tämä orkidea on kukkinut. Sen voi nähdävain tästä blogista, joka on myös kukkapäiväkirja. Orkidea on saanut vain kerran viikossa vettä. Voiko helpompaa kukkaa olla?

Blogisisko ®: Blogisiskon suosituimmat kirjoitukset 1

Kukka-aiheet ja kukkien kuvat ovat olleet koko ajan suosituimpia. Muitakin on. Tässä kymmenen alkuun. Olen kirjoittanut tähän blogiin yli 3000 kirjoitusta, ja uudet lukijatkin ovat löytämässä ne. Arkistoa luetaan ahkeraan.Tervetuloa!

Vakiosuosikit:
Amaryllis- Hoito-ohjeita

Näin saan orkideat kukkimaan

Seuraavaksi tulee kirjoitus Seksismiä ja ikärasimia kielessä. Kukkahattutäti. Se on päässyt
Wikipediaankin linkkinä Kukkahattutäti-kirjoitukseen.

Muistoja ja tunnustuksia: Rock around the clock oli alkuaikojen suosikkeja

Eurooppa ja Lordi. Kuinka kauan lumous kestää? Eurooppa on nainen, ja naisen suudelma muuttaa rupikonnan prinssiksi. Miten on käynyt Lordin? Eurovisio-voiton aikaan kirjoitettu.

Iloinen 1950-luku kiinnnostaa,
samoin Millainen oli Viktorian aika, sillä tavalla ja toisella Viktorian aika aina on mukana esimerkiksi sisustuksessa, muodissa ja kirjallisuudessa ja elokuvissa. (Linkki kotisivulle, jossa on koko artikkeli. (Se ilmestyi Kotiliedessä.)

 Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku. Yllä oleva kansallispukujen kuva on eräs kaikkein suosituimpia kuviani Flickrissä, vaikka se on kadulla nopeasti napattu kuva. Mitä kansainvälisempiä olemme, sitä enemmän meitä kiinnostavat myös oman maan ja kotiseudun kulttuurin ilmiöt.

Teetä ja tasa-arvoa (myös kommentit), myös nimellä Kakkosteetä.

Sofi Oksanen -Mielipide: Sofi Oksanen kirjoittaa yleismaailmallisista, ajattomista aiheista. Siinä on uudistettu linkki myös Parnasson nettisivulle, jossa kirjoitin Sofi Oksasesta ensi kerran. Olinhan kirjoittanut hänestä jo Kiiltomadossa, mutta ne ajat Kiiltomadon keskustelupalstasta on poistettu, joten myös arvioni Oksanen Stalinin lehmät -kirjasta puuttuu netistä.  (Otin tuon valokuvan kaukaa haastattelutilaisuudessa kirjakaupassa)


P.S. Kuvien ja tekstin sijoittaminen oli harvinaisen, epätavallisen vaikeaa.

Blogi puutarhana

Minulla ei ole ollut koskaan kesämökkiä. Emme aikoinaan hankkineet sitä, kun sekä tyttäreni että minä olemme hyvin allergisia hyönteisten pistoille, tyttäreni pikkulapsesta saakka. Lasten pieninä ollessa saimme olla kesäsin pari viikkoa sukulaisten kesämökillä, ja pienille lapsille se aika oli riittävän pitkä. He sanovatkin: Olihan meillä kesämökki.

Kanadassa asuimme ensimmäiset neljä vuotta taloissa, joissa oli puutarha. Ensimmäistä niistä laitoin kuntoon, ja löysin sieltä ihmeitä. Kauan sitten puutarhaa oli hoitanut Suomessa puutarhaneuvojan koulutuksen saanut nainen. Hänen työnsä jälkiä näkyi: eksoottisen värisiä tulppaaneja putkahti esiin yllättävistä paikoista, löytyi jälkiä kivikkopuutarhasta, jonka sain elvytettyä. Villiviinit oli revitty pois talon ympäriltä juuri ennen meidän tuloamme ja koottu läjäksi autotallin taakse. Kannoin juurakoita takaisin ja ripustin niitä sopiville paikoille. Istutin pajuja aidaksi toiselle puolelle pihaamme, sillä viereinen talo oli rappiolla kuten toisellakin puolella oleva. Google-kuvista olen nähnyt, että pajut ovat kasvaneet komeiksi!

Ystäväperhe toi meille ratsastuskoululta ison lastin hevosenlantaa tuliaisiksi, ruusut ja muut kukat rehottivat. Pohjakerroksessa oli pyykipesukone ja -kuivaaja, jonka kosteus oli johdettu ulos putkea myöten. Istutin ulostuloaukon viereen muun muassa gladioluksia, ja ne alkoivat kukkia aikaisin. Kasvatin vaaleanpunaisia gladioluksia, jotta pinkkiin ihastunut pieni tyttäremme saisi niitä huoneeseensa.



Tiina Toronton rappeutuneen puutarhan kirsikkapuussa

Muutimme pikkukaupungista Torontoon, ja vuokrattuun paritalon puolikkaaseen kuului rehevä, mutta täysin ränsistynyt puutarha, josta olenkin kertonut tässä blogissa muun muassa kirjoituksissa Puunvihaajat ja Pesukarhu päärynäpuussa. Kissat rakastivat päärynäpuuta yhtä paljon kuin pesukarhut.

Seuraavat viisi vuotta asuimme pienkerrostalossa, joka oli lähellä metropysäkkiä - halusimme asua lähellä julkista liikennettä ja asunnossa, jossa ei ole ollut kokolattiamattoja ja kuumailmalämmitystä. Talon takana oli hyvin hoidettu nurmikko, keskellä pihaa kasvoi puu, jonka oksien varjoon ripustin kesäisin joulukaktuksen ja pidin sitä siellä pitkälle syksyyn. Talon edessä kasvoi koristeomenapuu, ja portaien vieressä olevaan laajaan sementtilaatikkoon istutin suuren joukon ahkeraa liisaa. Se viihtyi talon varjossa niin hyvin, että joskus ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään kukkien suuruutta. Laitoin nuo kukat ne muistoksi Euroopasta ja etenkin Pariisista, jossa niitä kasvaa paljon Luxembourgin puistossa. Niitä kasvoi katujen varsilla Torontossakin, kuten seuraavasta kuvasta näkee.

Hyvin tärkeäksi muodostui meille kotimme lähellä oleva laakso. Juuri Torontolle ominaisten rotkojen ansiosta tutustuimme hyvin Kanadan ja erityisesti Toronton alueen luontoon, sen kuuman ja rehevään kesään.  Kuuma kesä Torontossa)




Muuutimme Suomeen ja asuimme 20 vuotta kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Ei ollut omaa parveketta, mutta ikkunoista näkyi Johanneksen puisto. Koin sen puutarhanani, jonka lehmuksiin rakastuin. Orkideat viihtyivät erinomaisesti pohjoisenpuoleisillä ikkunoilla. Amaryllikset puhkesivat kukkaan yhä uudestaan, sillä pidin niitä talvella keittiöneteisen ikkunalaudoilla viikleässä.Yhteen aikaan minulla oli 60 ruukkukasvia, ja vanhimmalla lapsella omassa huoneessaan melkein yhtä laaja kaktuskokoelma. Suurin osa tämän blogin kukkakuvista- ja kirjoituksista on tuon asunnon ajalta.

Eräs lempikirjoistani puutarhanhoidosta

Täällä uudessa asunnossa kaikki on kokeiluvaiheessa, kukkien kasvatuskin. En saa kukkia menestymään täällä. Olen tainnut tulla todelliseksi nojatuolipuutarhuriksi, jolle puutarhanhoitoa ovat kirjat ja kukkakaupasta ostetut ruukku- ja leikkokukat. Muistona ajoilta, jolloin hoidin puutarhaa ovat ryppyiset kädet ja iso joukko puutarhanhoitokirjoja. Niistä pitäisi kirjoittaa joskus oikein perusteeelinen luettelo. Olen jo antanut osan puutarhakirjoista tyttärelleni.

Luettelo luontoaiheista blogikirjoituksistani

Kevään tulo innosti kokoamaan luettelon luontoaiheisista blogikirjoituksista, osa niistä entisiä lehtijuttujani. Luontojuttujen aiheina muuiden muassa pesukarhu, korppikotkakilpikonna, magnolia, puutarhakirjat, puunvihaajia ja puunhalaajia, eläintenoikeudet, sokerivaahterat.

Blogien osoitteiden muuttuessa linkit ovat vanhentuneet. Yleissääntönä on, että vanhoja lehtijuttujani (valikoima, linkit ja blogiin kirjoitetut) löytyy eniten Kotisivublogista, johon on liitetty myös entinen Kirjoituslipasto-blogi.  Lisäksi luontoaiheisia kirjoituksia on tässä blogissa. Katso hakusanat, joita on blogin pohjassa. Niitä on paljon! Myös nämä:



Aamu Amerikan maaseudulla. Kun klikkaat kuvaani, näet sen suurena.

Puutarha taskussa (kirjoja)

Sokerivaahterametsässä tuoksuu savulle ja siirapille. (Kotisivublogissa, johon olen yhdistänyt myös Kirjoituslipaston vuonna 2008)

Muita löydät tästä blogista ja muista blogeistani hakusanojen avulla. Aurora -blogissa on kirjoitusnäytteitä myös luonnosta, sillä Kanadan luonto, etenkin Toronton laaksot ovat keskeisiä Aurora-kirjoissa. (Aurora ja Pietarin serkut kuvaa Helsinkiä 1900-luvun alussa.)

Vappukukkia 2011

2011-05-01, originally uploaded by Anna Amnell.

On hyvin vähän valoa ja vaikeaa kuvata.

Kevään ensimmäinen orkidea

Huonosta valosta huolimatta yksi keittiössä talvehtineista orkideoista on puhkeamassa kukkaan sopivasti pääsiäiseksi. Kukka on vielä pieni, mutta uskon, että tämä kukka ja vielä nupussa olevat kasvavat normaaliin kokoon. Minulla oli edellisessä asunnossa leveä ja vedoton paikka orkideoille, ja saatoin ripustaa kunnolliset  kasvulampuilla varustetut kohdelamput orkideoiden yläpuolelle. Nyt on vain pari pöytälamppua. Onneksi en ole vielä luopunut orkideoistani.

Joulu 2008

002, originally uploaded by Anna Amnell.

Joulukukat kukkivat keittiössä.



Jouluateria

Joulu 2005

orkideat joulu 2005, originally uploaded by Anna Amnell.

Orkideat kukkivat hyvin.

Kiitos lukijoille: 300 000 kävijää

Kukat, kulttuuri ja lähihistoria tuovat eniten lukijoita Blogisisko-blogiin.

Kun kirjoitan tätä, Blogisisko-blogin mittarissa on ollut tähän mennessä 300 011 kävijää. Viime lokakuussa, kun blogissa oli ollut  250 000  kävijää kirjoitin blogini suosikeista. Tilanne ei ole paljon muuttunut viime vuodesta. Supersuosikit ovat melkein samoja: amaryllis ja orkideat.

Pääset sivupalkista tänään suoraan blogin kymmeneen ensimmäiseen. Myöhemmin pääset niihin kirjoittamalla hakuikkunaan kirjoituksen nimen.

1. Amaryllis. Hoito-ohjeita
Kuva: Anna AmnellTämän päivän Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä -osastossa (HS D8 17.12.2006) on tarkat ohjeet amarylliksen hoidosta. Leikka...
2.Näin saan orkideat kukkimaan
Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana. Lisää orkideakuviani Mukana kaksi orkideaa, jotka eivät ole omiani, vaan olivat myytävinä - kaup...
3.Kukkivat hevoskastanjapuut

4. "Katkera tropiikki" - suuria tunteita
Asiantuntemuksella tehty TV-sarja, jossa on faktaa ja fiktiota elämästä Martiniquen saarella Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin aikana. K...
5.  Iloinen 1950-luku
1950-luvun juhla-asu. Dover 50-luku oli HAUSKA vuosikymmen. Se oli monessa mielessä viattomuuden aikaa. Osattiin olla iloisia ilman viin...
6. Nopein ratkaisu olisi erottaa B.
WSOY:n johto takana. B. on ollut vain käsikassara.  Tänään olen taas iloinen siitä, että meille tulee Hesarin lisäksi myös HBL.
7. Vanha auto
Standard Vanguard Jostakin syystä tämä kuva on ollut kaikkein suosituin valokuvani Flickrissä. Sillä on ollut yli 4000 katsojaa, vaikka e...
8. Millainen oli Viktorian aika?
Kuva: Anna Amnell Kanadalaisen museon oppaita ja muita työntekijöitä 1800-luvun asuissa. 1800-luvun elämä on meille tämän ajan ihmisill...
9. Joulupukki, ikä 1800+
Vanha "Wulffin kulman joulupukki", lasteni suuri ihanne, jota käytiin katsomassa joka ilta. Wulffin talo purettiin, ja joulupukki siirtyi ...
10. Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku, historiall...
Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina. Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa. Kirjailija ja historioitsija Kaisa Iko...

Suurin osa kävijöistä on tullut Googlen kautta etsimään tietoa jostain vakioasiasta kuten kukkienhoitamisesta tai jostain kulttuuri-ilmiöstä kuten Sofi Oksasen ja Anna Baijarsin yhteentörmäys (poistettu).
Myös kirjoitukseni Sofi Oksasesta on ollut suosittu.

Olen iloinen siitä, että blogiini tullaan hakemaan tietoa. Tämä ei ole keskustelufoorumi. Alkuaikoina olleiden vakavien häiriöiden vuoksi kommentoiminen on tarkoin valvottua ja hankalaakin, jopa itsellenikin.

Kirjoitan, jotta tulisi kirjoitettua säännöllisesti ja pitääkseni kuvallista päiväkirjaa lähiympäristöstäni ja suhtautumisestani ajankohtaisiin asioihin.

Kiitos teille kävijät!

Lisäys: Monia blogeja olen lopettanut. Blogit tekevät vähitellen kirjoittajansa tarpeettomaksi, lukijoita saattaa olla esimerkiksi loman tai sairauden vuoksi päivittämättömissä blogeissa tai muuten vain nukkuvissa blogeissa melkein yhtä paljon kuin bloggaajan kirjoittaessa niihin. Tärkeintä on, että kirjoitusten aihepiiri on laaja.

Orkideailmiöitä

 

Kauan kukkineeseen orkideaan on tullut "vauvakukka", pieni kukka, joka on tummempi kuin muut kukat. Lisää on tulossa, sillä varren päässä on nuppuja. Toisessa orkideassa on isoja nuppuja. Orkideamme alkavat siis vihdoinkin kukkia. Ensin vaikutti siltä, että ne eivät pitäneet muutosta.

Ylempänä oleva orkidea 19. maaliskuuta loistossaan. Muistelen, että ostimme sen muutama päivä aikaisemmin, joten se on kukkinut jo kuukauden ja työntää pikkuorkideoja vartensa päästä.

Pidän kukista

 

Mieheni ostaa minulle jatkuvasti kukkia. Se tuntuu hauskalta varsinkin sellaisina vuodenaikoina, jolloin ei näe kukkia ulkona muualla kuin torilla. Onneksi tulppaanit ovat nykyään edullisia ja orkideat kestäviä.

Joulu maailmalla

Nykyään amaryllis on minulle joulukukka. Lapsena ja paljon myöhemminkin pidin hyasinttia ja tulppaaneita joulukukkina. Olin kouluaikana yhtenä vuonna jouluapulaisena kukkakaupassa. Rakastuin yhdellä iskulla kukkakauppoihin. Ostamme paljon kukkia, sillä meillähän ei ole kesähuvilaa, joten kodista tehdään puutarha - varsinkin jouluksi. Ihmettelen koko ajan nytkin amaryllisten täydellistä kauneutta. (Orkideat eivät ole näyttäneet nenänpäätäkään tänä jouluna, ei siis edes kukannuppuja tai kukkavartta näkyvillä.)

Yhtä joulua lukuunottamatta olen ollut aina jouluna kotona. Lapsena ja koululaisena koin joka vuosi aidon perinteisen suomalaisen joulun. Muistelemme joka joulu mieheni kanssa äitini laittamia loistavia jouluaterioita.

Olin koululaisena AFS-vaihto-oppilas ja koin sinä jouluna aidon amerikkalaisen joulun. Jouluaattona kiersimme laulamassa joululauluja ystäville ja säestimme lauluja kelloilla. Lahjat olivat jouluaamuna kuusen alla, ja jouluaterialla syötiin kalkkunaa, keitettyjä vihanneksia ja karpalohyytelöä. Perheen isoisät tulivat Bostonista jouluvieraiksi, ja heillä oli minussa innokas kuuntelija muistoille, joita he kertoivat tietenkin joka joulu ja kiitospäivä.

Ruokapöytänä palvelivat siinä isossa talossa kaksi isoa levyä, joiden alla oli pukkijalat ja peittona ensin paksu villainen kangas ja sen päällä valkoinen liina. Pöytähopeat otettiin esille vain jouluna. Olohuoneessa oli kaksi flyygeliä, joten lattiatilaa ei riittänyt pysyvälle ruokasalin kalustolle. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskin ääressä tai TV-huoneessa, jossa istuttiin tarjotin polvilla.

Opin silloin myös englanninkieliset joululaulut, sillä kuten luokkatoverinikin lauloin "oman kirkkoni" eli kongrekationalistisen kirkon nuortenkuorossa. Uusi kirkkorakennus oli rakenteilla, ja kokoonnuttiin elokuvateatterissa kuten sunnuntaisinkin.

Englantilaiset joululaulut tulivat vielä tutummiksi silloin, kun olin opiskelijana osapäivätyössä suomalais-englantilaisessa lastentarhassa. Siellä järjestettiin joulukuvaelma. Jotkut vanhemmista, varsinkin suurlähetystön ja British Councilin henkilökuntaan kuuluvat, kutsuivat myös poikaystäväni, nykyisen mieheni, ja minut kutsuille kotiinsa myös joulun aikaan.

Lapsemme ovat tottuneet pienestä pitäen kansainväliseen jouluun - jouluhan on itsessäänkin hyvin monikulttuurinen juhla. Poikamme ja tyttömme olivat opiskeluaikanaan yhden joulun Pariisissa, ja tyttäreni huonetoveri tyttöjen asuntolassa oli Martiniquesta. Poikamme asui Kanada-talossa, söi Pariisissa kokiksi opiskelevien ystäviensä jouluherkkuja ja oli jouluyönä heidän kanssaan messussa Notre Damessa, jossa oli niin kylmää, että olisi halunnut laittaa keskiaikaiseen tyyliin nuotion joulukirkkoon.

Jouluaterialla puhutaan meillä nykyään kolmea kieltä - suomea, englantia ja ranskaa, joka on poikamme ja miniämme kotikieli. Kanadassa joulu oli sekoitus suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista joulunviettoa. Monet sanovat, että Kanada on englantilaisempi kuin Englanti. Siirtolaiset ovat vieneet Amerikkaan omat joulutapansa, joten perinne on hyvin rikas ja kiinnostava. Esimerkkinä amerikkalaisesta joulusta olkoon Jouluseimi Manhattanilla.

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää!

Juhlimme koko joukolla isänpäivää jo eilen, sillä lähisukulaisemme oli käymässä Suomessa ja joutui lähtemään jo tänä aamuna takaisin ulkomaille. Isänpäivän iltapalalla juotiin teetä ja syötiin karjalanpiirakoita ja hedelmäsalaattia ja jälkiruoaksi mutakakkua (mudcake), johon ihastuimme Missisipin matkalla New Orleansissa. Ostin mudcaken pakastettuna, ja se oli ihan hyvä, ei tietenkään niin hyvä kuin aito Etelä-Valtojen mudcake.

Uudistimme samalla liinan, jonka sain ystävältäni, samoin uuden kapeamman, jatkettavan pöydän ja pienet mariskoolit, joita mieheni on kerännyt meille lähikaupasta kampanjahintaan. Valkoiset orkideat olivat viimeisillään, siksi leikkasin kukat ja laitoin ne pieniin maljakkoihin, joissa ne kestävät varmaan kauemmin kuin olisivat kestäneet muuten. Punaisessa paketissa on isänpäivälahja, uusi ruotsalais-suomalainen sanakirja. Entinen alkoi olla hajalla, sillä mieheni lukee HBL:ää joka päivä sanakirjan kanssa.

Orkideat kukkivat edelleen

Päivät ovat pimeitä, ja olen kuvannut orkideat illalla päivänvalolampun valossa. Orkideat ovat kukassa viikkokausia, usein kaksi kolme kuukautta kuten nämä.
Sama kuva suurena

Ullakolta erkkeriin

Olen muuttanut Sillin korttelista Carelia-kortteliin Runeberginkadun puolelle
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/09/carelia-kortteli-helsinki.html
Olen nähnyt tästä korttelista käytettävän myös nimeä Valon kortteli

Meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin erkkeriä. Ainakin orkideat viihtyvät siinä. Erkkerissä on tällä hetkellä vasta neljä verhoa, kaksi keskellä, yksi kummallakin sivulla. Niiden avulla voi säädellä valoa. Mietin toisiko valoverho pehmeyttä erkkeriin vai päästäisivätkö säleverhot valon parhaiten huoneeseen suoden samalla yksityisyyttä, jota tarvitsee, kun vastapäätä on muita asuinrakennuksia. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Kun asuimme Torontossa, meitä vastapäätä oli matala talo, jossa oli ruokatavarakioski. Olimme valinneet asunnon siitä talosta, koska siinä ei ollut kokolattiamattoja eikä kuumailmalämmitystä ja se oli lähellä metroasemaa, josta lapset pääsivät kouluun ja yliopistoon ja minä kaupungille ostoksille. Perheemme ainoa auto oli lomia lukuunottamatta mieheni käytössä, sillä hän joutui liikkumaan päivittäin Suur-Toronton alueella.

Tuosta näkymästä, josta on jäljellä poikani luonnos, on hyvät muistot, sillä kävimme elintarvikekioskissa päivittäin ostamassa maitoa, jugurttia ja muuta ruokatavaraa ja ystävystyimme kioskin pitäjiin, jotka olivat meidän laillamme siirtolaisia, yleensä Manner-Kiinasta muuttaneita. Tuli juteltua kaikenlaista.

Mutta istuimme monesti ikkunan ääressä ja haaveilimme paremmasta näkymästä. Nuorin lapsista keksi, että jos voittasimme Lottariosta paljon rahaa, muuttaisimme takaisin Helsinkiin ja ostaisimme asunnon ylimmästä kerroksesta puiston varrelta (penthouse apartment). Emme voittaneet lotosta, mutta saimme "ullakkoasuntomme" Helsingistä. Nyt olemme jälleen muuttaneet, ja maisema on jälleen vaihtunut. Ei olla enää puiston reunassa vaan vilkasliikenteisen kadun varrella.

Tämä näkymä on vielä outo, mutta se tulee vähitellen liittymään elämämme maisemiin, joita on ollut paljon: Kyrenian vuoret, jotka näin siintämässä etäisinä Nikosian keittiömme ikkunasta, kun tiskasin, Suomenlinnan puisto ja vanhat rakennukset, metsä Herttoniemessä, Huopalahden rautatieasema, junanraiteet ja puistomainen Etelä-Haagan "dachamme", puutalomme piha, jossa kasvoi kuusikymmentä puuta, Tehtaankadulla Italian suurlähetystö, jonka iltapukuista juhlaväkeä katsoin sisareni kanssa leveällä ikkunalaudalla istuen kauan sitten. Ja monet muut näkymät, joita voi katsella valokuva-albumeista.