Venäläinen pääsiäisperinne on meille tuttu maalauksista, romaaneista ja kaikkialle Suomeenkin levinneistä "itäisinä" pidetyistä pääsiäistavoista.
Vielä jokin aika sitten oli kiusallista lukea Hesaria suurten kristillisten juhlien, joulun ja pääsiäisen, aikaan. Lehti esitti niihin aikoihin miltei poikkeuksetta laajat artikkelit kristinuskon kritisoimiseksi ja jopa mitätöimiseksi. Mutta "venäläinen" pääsiäinen oli silloinkin erikoisasemassa. Ortodoksien pääsiäistapoja on esitelty Suomessa aina myönteisessä mielessä. Se on tietenkin hyvä asia, ja olemme alistuneet siihen, että kun lehdistö virpoo, ortodoksit saavat ruusut ja protestantit risut.
Viime vuosina olen lukenut paljon 1500-luvusta. Eräs uusi ja yllättävä asia oli minulle se, että monet venäläisinä ja ortodoksisina pidetyt pääsiäistavat olivatkin täysin yleisiä 1500-luvun Euroopassa. Silloin virvottiin ja annettiin lahjaksi koristeellisia pääsiäismunia.
Venäjä oli vanhoillinen maa ja säilytti nämä tavat, jotka ovat tulossa jälleen yleisiksi muidenkin kuin ortodoksien parissa. Pääsiäisemme on tullut kauniimmaksi ja värikkäämmäksi. Ortodoksit ovat opettaneet meille, että pääsiäinen on iloinen asia.
Lehdistön suhtautuminen ortodokseihin ja luterilaisiin on kuitenkin edelleen aika paljon samanlainen kuin ennen. Tämän pääsiäisen aikaan kuritetaan luterilaista kirkkoa siitä, että naispappien kohtelu ei ole vieläkään ajan tasalla, mutta kohdellaan lempeästi ortodoksista kirkkoa, joka ei hyväksy ollenkaan naispappeutta ja ylistetään Athos-vuorta, jonne kukaan nainen ei saa astua jalallaan.
Helsinkiläisen kirjakaupan ikkuna pääsiäisenä 2007
Lauantaina
Aloin miettiä eilen, voiko virpomiskimpussa olla ruusuja. Vastaus tuli tänä aamuna, kun HBL:ssä oli laaja pääsiäisartikkeli, jossa oli kauniita kuvia Valamosta. Virpomisvitsat oli koristettu ruusuilla.
