Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukeutuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukeutuminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013

Pietarilaisia koulutyttöjä

Ovatkohan nämä siskokset vai onko heillä koulupuvut? Keskustelin menomatkalla junassa pietarilaisen naisen kanssa, joka kertoi, että hänen kouluaikanaan oli kaikilla koulupuvut, alaluokkalaisilla ruskeat, lukiolaisilla tummansiniset. Hän kertoi, että nykyään koulut päättävät, käytetäänkö koulupiukuja. Näin kirjakaupassa lapsia, joilla oli kauniit tummansiniset koulupuvut.

sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

En ymmärrä huivikieltoa

Ratsastuskoululla huivi päässä

Tultaisiinko minua sakottamaan, jos laittaisin tämän tai muun huivin päähäni Ranskassa tai muussa maassa, joka kieltää huivit?

Olen tässä kuvassa ratsastuskoululla Torontossa seuraamassa tyttäreni ratsastamista. Pidin kovasti tästä huivista. Se oli pehmeä, sen materiaali ei ärsyttänyt ihoani, joka ei kestä villaa. Olin ostanut sen Suomesta ennen Kanadaan lähtöäni ja käytin sitä myös hartioilla esimerkiksi matkoilla ollessani , kuvassa ensimmäisellä Tallinnan matkalla sama huivi, ehkä ollut hiusten suojana kun oli a bad hair day. Pidän huiveista. Minulla on niitä paljon, sillä ne ovat monipuolisia, ne suojaavat kurkkua tuulella, tuovat vaihtelua asuun. Ne ovat kauniita.

Vielä muutama vuosikymmen sitten naiset käyttivät Suomessakin yleisesti huivia. Se suojasi hiuksia auringolta ja lialta. Hiukset eivät menneet ruokiin keittiötöissä. Huivi sidottiin eteen tai taakse.

Torontossakin huivi oli harvinainen. Siihen aikaan eivät musliminaisetkaan käyttäneet siellä yleensä huivia. Toisaalta jotkin vanhoillisten juutalaisryhmien nuoret naiset käyttivät huivia, jonka he sitoivat niskaan ja jättivät pitkät kulmat heilumaan vapaina. Näin tekivät esimerkiksi venäjänjuutalaisen naapurimme tyttäret. Vanhemmat olivat eläneet Neuvostoliitossa uskonnottomina, mutta tyttäret korostivat uskontoaan. Se voi olla niinkin päin kuten naapurimme selostivat opetellessaan oman kadoksissa olleen uskontonsa harjoittamista.

Eräänä päivänä luokseni tuli Torontossa ihan kadun toiselta puolen vanha kaunis mies, joka tervehti minua kohteliaasti ja alkoi puhua jotain minulle täysin tuntemattomalla kielellä. Kun kerroin, etten ymmärrä, hän vaikeni. Hän pudisti päätään, ja näin kyyneleitä hänen silmissään. Mistähän hän luuli minun olevan kotoisin? Joltain kaukaiselta kotiseudulta, jonka tyttöjä muistutin? Tai ehkä omaa kauan sitten kuollutta äitiä.

Nythän huivista on tullut tietyn identiteetin symboli Euroopassakin. Tuskin kukaan muu kuin muslimi käyttää enää huivia paitsi suojaamaan pikkutyttöjä auringonpistokselta (Eihän se suojaa tärkeintä, kasvoja!). Miksi eivät muslimit saisi käyttää huivia? Usein huivit ovat kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua katukuvaan. Joillakin naisilla on suorastaan ylellisiä silkkihuiveja, joissa on kauniit kuviot.

En hyväksy myöskään uskonnollisten symbolien kuten ristin tai puolikuun käyttämisen kieltoa. Yritetäänkö meistä tehdä persoonattomia ja kulttuurittomia?

P.S. Kasvot kokonaan peittävä huntu ja muu naamioituminen on taas aivan eri juttu. Samoin pakottaminen käyttämään huntua tai muuta asua. Samoin terrori, jota nuoriso harjoittaa pilkatessaan niitä, joilla ei ole kulloinkin muodissa olevaa asua.