Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukuhistoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukuhistoria. Näytä kaikki tekstit

torstaina, toukokuuta 09, 2013

Blogit kirjoistani

Aurora-blogi by Anna Amnell
Aurora-blogi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aurora-blogi kertoo Aurora-tyttökirjoistani ja1900-luvun alun kulttuurista. Siinä ovat jugend, sortovuodet, siirtolaisuus, Helsinki, Pariisi ja Toronto sellaisina kuin ne olivat 1900-luvun alussa, samoin pukuhistoriaa ja ruokaa. Siinä kuvataan toisin sanoen Aurora-kirjojen maailmaa. Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä ja taitavat loppua kohta kirjastoistakin. (Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991, 1992 2. painos, Aurora ja Pietarin serkut 1993 , Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 ja lasten versio Aurora ja Molly 1999.


IMG_1144

Lucia Olavintytär-blogi käsittelee kirjojani Kyynäärn mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) ja osittain kolmatta osaa, joka on valmiina, mutta ei ole löytänyt vielä kustantajaa. Se on keskiaika- ja renessanssiblogi, jossa on kuvia ja kirjoituksia keskiajasta Suomessa ja muissa Euroopam maissa. Myös siinä on pukuhistoriaa, rakennuksia, kuvia museoista, kaikkea 1500-lukua ja vähän varhaisempaa keskiaikaa koskevaa. Erityisaihe on lyhytkasvuisuus. Huomaamattani Lucia Olavintytär-blogin kävijämääärä oli ylittänyt 60000. En ole odottanut tällaista kiinnostusta ja olen siitä iloinen.


Auroran talo nukkekotiblogi

Nukkekotiblogini Auroran talo. Aiheet: nukkekodit, miniatyyrit, nuket, lelut. Kerron tässä blogissa myös kahdesta nukkekodista, jotka olen sisustanut. Ne ovat Auroran talo ja 1500-luvun Portinvartijan tornitalo (Gatehouse). Olen ommellut vaatteet historiaa elävöittävät 1500-luvun ja 1900-luvun alun vaatteet sekä nukeille että itselleni. Niistä on hyvin paljon valokuvia.

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2012

Värikollaasi 92: A Lady in Brown

lady-in-brown by Anna Amnell
lady-in-brown, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 92
A Lady in Brown 
a larger size/suurempi koko

Millainen oli Viktorian aika ja sen tyyli? Lue kauan sitten Kotiliedessä ilmestynyt lehtijuttuni Viktorian ajasta. Siihen aikaan vapaa toimittaja ei joutunut myymään kaikkia oikeuksia lehtijuttuihinsa niin kuin taitaa olla nykyään. Aurora-blogini kertoo Viktorian ajasta ja Edwardin ajasta enemmän. Siellä on valokuviakin ja pukuhistoriaa. Blogin pohjassa ovat hakusanat niin kuin tässäkin blogissa.

torstaina, kesäkuuta 16, 2011

Valistus on viritetty

rokokoo-shop-window

Tämä pysähdytti. Akateeminen kirjakauppa mainostaa Valistusajan kulttuurifestivaalia ja pukuhistorian kirjoja tällä kiehtovan kauniilla näyteikkunalla.

Sillä näytti olevan hämmästyttävä vaikutus ainakin erääseen ohikulkijaan. Kun otin valokuvaa näyteikkunasta, viereeni pysähtyi niin sanottu puistokemisti. Hän horjui hieman, odotti, että olin saanut otettua kuvan. Sitten hän kumarsi kohteliaasti kuin näytelmässä - erittäin syvään - ja pyysi miestäni antamaan vähän rahaa. Olimme molemmat ällistyneitä miehen eläytymisestä rokokoo-tunnelmaan, ja mieheni antoi tälle rahaa. Se ei oikein riittänyt, hän pyysi lisää. Me läksimme jatkamaan matkaa.

Les Lumieres häikäisee tyylikkyydellään. Klikkaa kuvaa ja lue tekstit. Olen innostunut rokokoon sisustuksesta ja pukuhistoriasta, mutta valistusaika ei muuten innosta, siis ajatussuuntana. Johonkin tilaisuuteen voisi osallistua. Olen joskus ollut katsomassa tukholmalaisen kustavilaisuusseuran esityksiä ja käynyt "valistusajan kahveilla" Sederholmin talossa Senaatintorin varrella.
"
Musiikkia, filosofiaa, tiedettä, runoutta ja tanssia George Washingtonin ajan Amerikasta. Teemana Washington-Pariisi-Savolax."

Mieleen tulee myös valistunut Thomas Jefferson, jonka pöydässä tarjoilivat Thomas Jeffersonin näköiset nuoret pojat, Jeffersonin omat mustan orjattaren kanssa saadut biologiset lapset, joita Jefferson sanoi "neekeriorjikseen" pariisilaisvieraittensa järkytykseksi. Äly ei riitä, tarvitaan myös sydän.


Koulussa laulettiin "Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.." (Juteinin Arvon mekin ansaitsemme)

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Mennyt maailma: kangaskauppiaat, Helsinki, Nikosia, Toronto


Vanhan ajan herrasmiehen puku, 1920-luku

Kun muistelin Isolla Roobertinkadulla toiminutta kauppahallia, tuli samalla mieleen toinenkin samalla kadulla sijainnut kauppa, nimittäin Ymär Abdrahimin kangaskauppa. Abdrahim oli muuttanut 1800-luvun loppupuolella Helsinkiin Aktuk-kylästä, joka oli samaa Venäjän keisarikuntaa kuin Helsinkikin siihen aikaan. Hän oli auttanut alussa sukulaisiaan pitämään kauppaa, mutta  perustanut vuonna 1911 oman kangaskauppansa Isolle Roobertinkadulle. (ks. lisäykset lopusta)  Opiskelijana kävelin Abdrahimin kaupan ohi mennessäni yliopistolle luennoille. Abdrahimin kaupassa oli jotain hyvin kiehtovaa. Se toi tuulahduksen Tuhannen ja yhden yön satujen maailmasta.

Menneen maailman kangaskauppias oli myös se mies, joka työnsi kauppakärryjään Nikosian vihreällä linjalla. Katsoin  lasteni kanssa vaaleanpunaisen vuokrahuvilamme parvekkeelta miehen lähestymistä Kyreniasta maalaiskylästä päin. Hän oli arvokkaan näköinen ryhdikäs vanha mies. Hän oli rakentanut kärryjen päälle telineen, jossa riippui kangasnäytteitä, enimmäkseen arvokkaan näköistä raidallista miestenpukukangasta. 6-vuotias tyttäremme kirjoitti runon kangaskauppiaasta. Tämä modernisti lyhyt runo sisältää hänen ihmetyksensä vanhan, mutta hänelle täysin uudenlaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kangaskauppias
kävelee
keskellä katua.


 Näin samanlaisesta raidallisesta kalliista kankaasta valmistetun ruskeansävyisen miestenpuvun Jerusalemissa muutama vuosi myöhemmin. Pukuun kuului hyvin istuva puvuntakki, liivit ja pitkä hame, jossa oli halkio sivussa. Puvun kantaja oli hienostunut vanha herra, jolla oli  huolellisesti kiillotetut nahkakengät, tyylikäs huopahattu päässä ja The Times -lehti kainalossa.

Kun asuin 1980-luvulla Torontossa siirtolaisena, näin siellä paljon ihmisiä, jotka elivät edelleen kadottamassaan menneessä maailmassa. Toronton vanhassa kaupunginosassa oli tekstiilikauppoja, joissa myytiin ihmeellisiä kankaita ja valmiita vaatteita. Oli paljon samanlaisia eksoottisilta vaikuttavia kankaita kuin ne, joita olin nähnyt Ymär Abdrahimin kaupassa ja Nikosian kangaskauppiaalla.

Mutta oli myös valmiita vaatteita, jotka vaikuttivat täysin käsittämättömiltä. Ne olivat rumasta, huonosta kankaasta tehtyjä, ankean värisiä ja kömpelösti leikattuja. Arvoitus selvisi, kun eräs toimittaja kertoi, että niitä vaatteita lähetettiin sukulaisille itäblokin maihin. Niiden piti näyttää samanlaisilta kuin muutkin vaatteet niissä maissa, jotta ne eivät herättäisi kateutta naapureissa tai epäluuloja viranomaisissa. Tuo oli eräs niistä oudoista ilmiöistä, jotka liittyivät tuohon onneksi jo kadotettuun aikakauteen.

Ymär Abdrahimin kangaskaupan mainos on tällä sivulla alimpana.

Helsingin kaupunginmuseon vuosikertomus  [PDF] vuodelta 2006 kertoo, että Ymär Abdrahim saapui 16-vuotiaana Helsinkiin auttamaan setäänsä torimyynnissä. Kaupunginmuseolle on lahjoitettu "Ymär Abdrahimin kangasliikkeen esineistöä, muun muassa Mälarn-pakettipolkupyörä, liikkeen lasi- ja valomainoskilpi, kymmenysvaaka punnuksineen ja puisia mittakeppejä."

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Värit, muoti, kulttuuri, ulkomuoto

003 pashmietta

Tämä pashmiettan väri sopii minulle

Vaatteiden väri liittyy varmaankin moniin tekijöihin: kulttuuriin, yhteiskunnalliseen asemaan, uskontoon, muotiin. Tietenkin se liittyy myös kantajiensa ihon, hiusten ja silmien väriin, siihen mikä väri kullekin käy.

Suomi on paljolti vaaleiden, sinisilmäisten ja vaaleatukkaisten naisten maa. Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä tyyppiä. Minun oli aikoinaan monesti vaikeaa löytää oikeanvärisiä vaatteita.

Minulla on hyvin vaalea iho, mutta tukka oli nuorena aika tumma. Tyttärelläni on varsinainen Lumikin vaalea iho ja tumma tukka -yhdistelmä.

Suomalaisten suosimat siniset vaatteet eivät ole koskaan käyneet minulle.

Kanadaan muutettuani löysin vaatekaupasta aivan toisenlaiset värit. Oli voimakkaita reheviä värejä intialaisille ja Karibian maiden naisille ja sävyjä, joita suosivat britti- tai saksalaista alkuperää olevat naiset. Niistä löytyi sopivia värejä minullekin.

Suomeen palattuani löysin parhaat vaatteet kirpputoreilta, jonne päätyvät eri maista ostetut vaatteet.

Nyt kun tukkani on muuttunut - kiitos tukkageenieni - aivan vaaleaksi, etsin uudenlaisia värejä. Jopa syvä musta käy nyt hyvin, mikä on käytännöllistä täällä pohjolassa, jossa sitä suositaan.

Meille on syntynyt monia vääriä käsityksiä menneiden aikojen muotiväreistä. Ajatellaan esimerkiksi, että rokokoo oli yhtä pastellisävyjen merta, mutta kirkas punainen oli myös suosittu, se on vaan haalistunut kokoelmien vaatteissa aikojen kuluessa, ja kirkasta väriä löytyy vain jostain saumojen sisältä. Tämän opin tukholmalaisen kustavilaisen kulttuurin seuran ollessa vierailulla Helsingissä.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Käytännöllinen kauneus



Kauneuden historia. 2008 (2004) on Girolamo de Michellen ja Umberto Econ kirjoittama ja Econ toimittama antologia ja kuvateos kauneuskäsityksen kehityksestä kautta aikojen kuvataiteissa ja kirjallisuudessa. Suomennos Pekka Tuomisto

Lue keskiajan tutkijan kirjoittamahyvä kirja-arvostelu Kauneuden historiasta.

Luvussa "Naiset ja sankarit" Girolamo de Michelle kirjoittaa 1500-luvulla alkaneesta muutoksesta käytännöllisempään suuntaan:

"Muutoksen taustalla olivat epäilyksettä uskonpuhdistuksen vaiheet ja yleisempi tapojen muutos 1500-luvulta 1600-luvulle siirryttäessä. Naiskuva muuttui ja kehittyi: naiset esitettiin jälleen pukeutuneina; heistä tuli kotiäitejä, opettajattaria ja hallitsijattaria. Esimerkiksi voittoisan aistillisen kauneuden tilalle tuli Henrik VIII:n kolmannen vaimon Jane Seymourin jäykkyys: Hän esiintyy muotokuvissa huulet tiukasti suljettuina ja kasvoillaan kunnollisen emännän ilme, josta puuttuvat intohimon piirteet - kuten myös monilta Dürerin naisilta."
(sivu 206)

Suomalainen nainen edustanee käytännöllistä kauneutta. Siihen ovat varmaankin vaikuttaneet monet syyt: köyhyys, ankara ilmasto, protestanttisuus, viime aikoihin asti vallinnut maantieteellinen ja henkinen etäisyys muodin keskuksista, lukuisat sodat, naisten hakeutuminen työelämään sekä Neuvostoliitossa ja sen valtapiirissä vallinnut naiskäsitys. Ehkä syynä ovat myös suomalaisessa luonnossa olevat karut piirteet, jotka ovat vaikuttaneet myös kuvataiteisiin.

Suomalaisessa kulttuurissa voi havaita myös suoranaista vihamielisyyttä kauneutta ja tyylikkyyttä kohtaan. Se johtunee ennnen kaikkea kateudesta, tuosta Suomen ehtymättömmästä luonnonvarasta, jota ovat ruokkineet sekä protestanttisuus että sosialismi.

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Suomalaiset naiset rakastavat värejä pukeutumisessa



Keski-ikäinen suomalainen nainen Hietalahden kirpputorilla

Nanson ja Anna-lehden teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten pukeutuminen on muuttumassa. On tyyliä ja on värejä. Haastateltuja 2010, ikä 15-75 vuotta.

Pukeutujat prosenttia ikä
Rohkeat itseensä panostajat 27 25-44-vuotiaat
Vaatimattomat 19 25-34-vuotiaat
Perushuolitellut 18 +45 tai +65
Näyttäytyjät 8 alle 25-vuotiaat
Rennot peruspukeutujat 7 kaikki ikäryhmät
Naiselliset tyylittelijät 4 yli 45-vuotiaat


Lue lisää

Vertaa tätä kirjoitukseeni Muoti: neljän kerroksen väkeä , joka käsittelee slovenialaisen Zizekin käsityksiä pukeutumisen uusista yhteiskuntaluokista.

Zizek on tietenkin kansainvälinen tutkija, mutta omat havaintoni Sloveniasta ja Kroatiasta: Ljubljanassa yleisvaikutelma varakkaan perushuoliteltu, Zagrebissa suuri osa naisista pukeutui erittäin vaatimattomasti, mutta loisteliaat "näyttäytyjät" herättivät huomiota värikkäillä, omaperäisillä ja erittäin tyylikkäillä vaatteillaan.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Muoti: neljän kerroksen väkeä

1700-luvun mies

Ennen oli tarkat säännöt siitä, miten kukin yhteiskuntaluokka sai pukeutua. Miten on tilanne nyt?

Slovenialainen filosofi, sosiologi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek kirjoittaa, että muotiin voidaan suhtautua neljällä eri tavalla:

1. Köyhät suhtautuvat muotiin välinpitämättömästi. Ainoa tavoite on pukeutua säädyllisesti ja koettaa välttää rähjäistä tyyliä.
2. Alempi keskiluokka pyrkii epätoivoisesti seuraamaan muotia, mutta on taloudellisista syistä aina vähän myöhässä ja käyttää edellisen kauden vaatteita.
3. Ylempi keskiluokka pystyy ostamaan viimeisintä muotia olevat vaatteet.
4. Ylintä luokkaa edustavat kaikkein rikkaimmat. He ovat kuten köyhät välinpitämättömiä muodista, mutta eri syystä kuin köyhät. Kaikkein rikkaimpien ei tarvitse mukautua mihinkään muodin normeihin, sillä he itse määräävät muodin. Heidän vaatteensa ovat muoti.

Jälleen "The Zizek Reader". Wright & Wright (toimittajat)