Hot chocolate and strawberry cheesecake

Lämmittävää ja lohduttavaa: kuuma kaakao ja mansikkajuustokakku

Uudet värikollaasit 11: 

mustanruskea, valkoinen ja punainen.

cheesecake March 13, 2007, Café Ursula, Kaivopuisto, Helsinki

hot chocolate May 14, 2014 , art nouveau café in Nevski Prospect, Saint Petersburg

Ihana hunajaleivos

Mihail Bulgakovin romaanin jäljillä menimme Moskovassa kauniiseen puistoon, jolla on salaperäinen nimi Patriarkkain lähteet.  Muinoin samalla paikalla olleella suolla kasvatettiin  lähteissä kaloja luostariin. Nyt on jäljellä vain yksi lähde, oikeammin lampi, sen ympärillä puisto ja sen rannalla kaunis paviljonki, jossa söimme jälkiruaaksi unohtumattoman ihanaa hunajakakkua. Talvella lampi muuttuu luistinradaksi. Puisto on sekä aikuisten että lasten suosiossa.




Paviljonki




Puistossa on 1700-1800-luvulla eläneen satukirjailijan Krylovin eläinsatujen hahmoja patsaina, joiden kanssa saa leikkiä. Suuri Krylov-patsas myhäilee tyytyväisenä. (katso kuvia)



Koskea saa




Ratsastajat istuivat puistonpenkillä lepä'ämässä, ja sain ihailla hevosia. Lapset ratsastivat poneilla, joita talutettiin.




Muuttolintuja etäällä olevan rakennuksen yläpuolella. Linnut olivat hauska yllätys tässä kuvassa, ja huomasin sen vasta kotona matkan jälkeen kuvia järjestellessäni.




Mihail Bulgakov asui 1930-luvulla tällä alueella ja on käyttänyt sitä romaaninsa Master and Margarita (Saatana saapuu Moskovaan) tapahtumapaikkana. Siihen aikaan paikalla oli raitiovaunun pysäkki, joka on tärkeä kirjan dramaattisessa alkukohtauksesa. Bulgakov-museo on aika lähellä tätä puistoa. Bulgakov Museum -kuvani

Katso kaikki kuvani myös tästä puistosta
  Patriarch's Ponds.

Muikkuateria

Muikkuateria Helsingin kauppatorilla.

Einekset: Ratatouille

Stockmannin einesruoka ratatouille on oikein hyvää. Syömme sen yleensä lämmitettynä, jos jää tähteeksi, kylmäkin maistuu. Klikkaa nuolta, ja näet lisää ruokakuvia.
Einekset ovatkin hyvää (YLE)

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian

We Finns love Obama!

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian: Viktorian ja Edwardin ajan ylellinen päivällispöytä.  Kuvat olen ottanut Tukholman fantastisessa Nordiska Museet -museossa. Nordiska Musee...

Luterilaista ruokaa ja muuta kirkollista herkkua

Tukevaa ruokaa ja tunnelmaa. Lutherin aikaisen kirkon juurella on Wittenbergissä kahvila-ravintola,  jossa on näytteillä mm vanhoja silitysrautoja. Siellä sai kunnon "luterilaista" ruokaa. Paikallinen pariskunta kertoi, että tällä kahvilalla on ollut terapeuttinen merkitys, sillä siellä on muisteltu vanhoja hyviä aikoja ennen DDR:ää. Siksi noita vanhoja esineitä näytteillä.

katso koko kansio

Ruokahistoria on kiinnostavaa.

1000-luvulla munkit toivat tislauksen taidon Arabiasta Eurooppaan. Luterilaiset ovat taas olleet aina oluen tekijöitä, mm Lutherin vaimo oli kuuluisa oluestaan. Wittenbergissä oli yllä olevan kahvilan lisäksi ravintola, joka tarjoili vain "luterilaista ruokaa": isot annokset raskasta liharuokaa ja isot oluttuopit. Hiivalle allergisena en maistanut.

Valamon luostari liittyy luostariperinteeseen.

Ei ole ihme, että vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin ryntää väkeä:
Ruoka on siellä kadehdittavan halpaa.

Arjen ylellisyyttä: ei soijaa leivässä eikä suolaa voissa

Olen allerginen soijalle. Ostimme moniviljapaahtoleipää - ja siihen oli laitettu soijarouhetta. Miksi?

Alepasta löytyi onneksi soijatonta moniviljapaahtoleipää. Miksi soijaa työnnetään joka paikkaan? Täytyy kulkea ruokakaupassa suurennuslasin kanssa, sillä sisältö on usein niin pienillä kirjaimella.

Myös suolattoman voin löytäminen voi olla vaikeaa. Lautasellani on ranskalaista suolatonta voita pienessä paketissa.  Isot paketit seisovat jääkaapissa, kun voita tulee käytettyä harvoin. Mansikkahillo on sokeritonta, sekin ranskalaista.

Joskus tuntuu siltä, että pitäisi asua mökissä puhdasvetisen järven rannalla, pitää lehmää ja kanoja ja kasvattaa ruoka kasvimaalla.

Kahvilassa

a delicious cake, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ensin ruoka kuvataan, sitten vasta se syödään.

Tänään Töölön torilla

IMG_0007, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Herkkua monesta maasta



Taitavia naisia




Monenmoista herkkua




Ei ole unodettu muikkujakaan.

Institut Paul Bocuse pop-up restaurant

Institut Paul Bocuse pop-up restaurant, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Ihan totta, Helsingissä. Kuva: Matti Amnell (Jr.) Näyttäisi olevan Diana-puistossa.
Taken on May 18, 2013

Makro 102: Sokeri. Sokerimantelit

sokerimantelien valmistaminen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Keskiaikaiseen asuun pukeutunut nainen esittelee sokerimantelien valmistamista Senaatintorilla toukokuussa 2009.
An Esthonian lady shows how to make medieval sugared almonds.
Katso kuvaa suurena. A larger size.
Lisää Juhlittiin sitä keskiajallakin, vappuakin ja syötiin hyvin. Medieval food.

Makrohaaste 102  : 'sokeri'

Kirjaimet: AamiaiNEN

Aamiainen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Aamiainen Pariisin Villessä Porvoossa joulukuussa 2012
Suurempi koko
Loppukirjaimet - NEN

Kyproslaista spagettia ja englantilaista lastenkasvatusta

Olin opiskeluaikana puolipäivätyössä Kaivopuiston laidalla Puistokadulla Finnish British Societyn lastentarhassa. Esimieheni oli englantilainen lastentarhanopettaja Doris, pirteä punatukkainen nainen, jonka nenä oli hieman vino muistona ajasta, jolloin hän oli ollut opettajana poikakoulussa jossain eksoottisessa kaukomaassa ja saanut liikuntatunnilla krikettipallosta osuman nenäänsä.

Opin Dorikselta oikean englantilaisen tavan laittaa teetä, tarjota teen kanssa englantilaisia keksejä tai kolmionmuotoisia kurkkusändwichejä (samanlaisia kuin eräässä Agatha Christien murhajutussa). Tietenkin opin häneltä myös englantilaiset lastenlaulut ja lorut, joita opetin myöhemmin omille lapsilleni. Tyttäreni onkin sanonut, että hänellä on ollut englantilainen lapsuus. Kasvatin lapset englantilaiseen tyyliin, suomea puhuen ja englantilaisia lastenlauluja laulaen ja levyiltä soittaen.

Asuin ennen naimisiinmenoani sen ajan opiskelijoiden tavoin alivuokralaisasunnoissa. Eräs vuokraemäntä oli niin outo, että ei antanut alivuokralaisten käyttää edes suihkua. Kävin suihkussa työpaikalla ennen töiden alkua tai työtoverini, suomenruotsalaisen Monican kodissa lastentarhan lähellä. Monican äidillä oli antiikkikauppa, ja heidän kotinsa oli tyylikäs ja kiinnostava. Muutin muutaman viikon jälkeen sulhaseni serkun ja erään kauhavalaisen tytön kanssa Kuusitielle kaksioon ja aloimme laittaa toisillemme ruokaa vuoroviikoin. Kävelin yleensä työmatkan Kuusitieltä Puistokadulle, sillä rahaa oli vähän. Joskus käytin raitsikkaa. Sellainen harvinainen päivä tuli, kun kuljetin ison kattilallisen kyproslaista spagettikastiketta, jonka Doris oli minulle laittanut, jotta voisin tarjota sitä myös boksikavereilleni.

Se oli jauhelihakastiketta, jossa oli runsaasti tomaatipureeta, laakerinlehtiä ja muita mausteita ja purkillinen herkkusieniä. Sitä keitettiin kauan, ja maku ja tuoksu olivat huumaavan ihanat. Siihen aikaan tuollainen ruoka ei ollut tunnettua Suomessa. Läksin täysi kattila sylissäni ensin kolmosella yliopistolle, jossa minun oli pistäydyttävä. Levitin kaikkialle spagettikastikkeen tuoksua. Sitten vielä raitsikkamatka Kuusitielle.

Kyproslaisesta spagettikastikkeesta tuli eräs lasteni, samoin meillä lukiota käyneen sisareni lempiruokia.  Juuston ystävät raastoivat juustoa kastikkeen päälle.

Kommentit: Lapset ja ruoka

Kuvassa puolalainen ravintola

Monikulttuurisessa Göteborgissa asuva Hannele kirjoittaa lapsista ja ruokailusta.
Kommenttini:

1. Meidän lapset olivat nirsoja, heillä oli lempiruoat ja tein ruokalistat niiden mukaan. Kahdesta on tullut siitä huolimatta monikulttuuristen ruokien ja makujen ystävä. Yhdellä on allergiarajoitteita kuten minullakin. Lapsetkin ovat erilaisia kuten me aikuiset.:)

2. Lapsenlapsesi saavat kasvaa monikulttuurisessa maassa, jossa ruoka ja ulkona syöminenkin on edullista.  Se on suuri etu. 

Meille sama tuli vasta, kun muutimme Kanadaan. Suomessa ruoka oli ennen kallista. Erikoisruat piti laittaa itse, jos löysi aineksia. Lapset pitivät myös suomalaisista perinneruoista.

Toisaalta yksi lasten lempiruoista oli kyproslainen sgaghetti, jonka reseptin opin jo opiskeluaikana eräältä englantilaisleta työtoveriltani.

Aloitit kiinnostavan aiheen. Komenttini kasvoi kirjoitukseksi.:)

Yksinkertaista elämää

Vihanneskeittoa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Laitoin maanantaina vihanneskeittoa, johon tuli kaikkia mahdollisia vihanneksia ja yrttejä. Olen lämmittänyt sitä aamiaiseksi tai brunssiksi kuten tänään.

Lisäsin tänään keittoa lämmittäessäni yhden kananmunan, jotta saisin lisää proteiinia. Laitoin kattilaan yhden vihannesliemikuution, joten keitossa on hiukkasen suolaa ja ehkä lisäaineitakin, vaikka koetan välttää niitä.

Nojatuolipuutarhuri ja divaanikokki

Kommentti Ritan blogiin
Minäkin pidän keittokirjoista, vaikka laitan nykyään itse harvoin ruokaa (selkävaivat muuton jälkeen).

Yhtenä kesänä ostin kirpputorilta paksun intialaisen ruoan keittokirjan ja käytin koekaniinina sisareni poikaa, joka asui meillä silloin. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljon maustepurkkeja keittiössä.




Minäkin pidän eri kulttuurien resepteistä. Eilen ostin naapurissa olevasta antikvariaatista varsinaisen ruokaraamatun, Vegetarian Cooking, ja olen alkanut lukea sitä. Munakoisoreseptiä 'imaami pyörtyi' pitäisi ainakin kokeilla pian. On selkeämpi kuin aikaisemmat.

Muuten ovat keittokirjani supistuneet vähiin, sillä olen lahjoittanut suurimman osan niistä lapsilleni. Jäljellä on kuitenkin Mrs. Beeton's Cookery, Viktorian ajan klassikko, Maun fysiologia, kätevä Gourmet Diet recipes ja The Anne of Green Gables Cookbook. Poissa ovat Joy of Cooking, Dining in France ja monet muut. Ehkä kuvaan ne joskus lasteni kirjahyllyistä. Täytyy tunnustaa, että olen heittänyt pois aikamoisen joukon muutossa. Nyt alkaa vaan tuntua, että keittokirjoja voisi väliin lueskellä divaanilla loikoen. Ehkäpä niitä on vielä jossain kirjahyllyjen satojen kirjojen joukossa.



Löytyi niitä keittiöstäkin muovipussista. Vanhoja kanadalaisia tai Kansainyteisön keittokirjoja, joita sain vanhalta kanadansuomalaiselta rouvalta, jonka taloa vuokrasimme alussa Torontossa. Aurora-blogista löytynee kuva amerikansuomalaisten kaksikielisestä keittokirjasta.




P.S. Tämän aamun Hesari kertoo naisesta, jolla on 2200 "ruokaopusta". (Hanna Syrjälä: Pino prsasta, toinen valkosipulista. HS Torstai /Kulttuuri/ Ruoka 24.1.2013) Tämä innosti minua tutkimaan, olisiko jäljellä muutakin. Löytyivät nuo kanadalaiset kirjat. Mutta missä on amerikansuomalaisten kokkien ikioma keittokirja? Jossain 1900-luvun alun siirtolaiset kirjoissani?

Pelmenejä ja kuumaa keittoa

Pelmenejä ja lämmintä keittoa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Halloween-ateria Pietarissa gruusialaisessa 'Villisian' ravintolassa sisälsi mm pelmenejä ja kuumaa  keittoa.
Georgialainen pelmeni näyttää erilaiselta kuin venäläinen pelmeni. Opiskeluaikana laitoin usein pelmenejä, sillä meillä oli vain kaasukeitin, ei uunia. Laitoin aika pieniä joulutortun mallisia pelmejä, joissa oli jauheliha-kananmuna-täyte. Niitä oli helppo lämmittää ja tarjota teen kanssa.

Alkujaan pelmenit ovat siperialaista ruokaa. Entisaikoina venäläiset laittoivat suuria määriä pelmenejä, ne laitettiin tynnyreihin ja tynnyrit rekeen ja matkaan hevospelillä lumisi teitä. Perillä pelmenit lämmitettiin lihaliemessä ja nautittiin joukolla.

lähin metroasema on Chernyshevskaya  

Presidentinvaalien oheishauskuutta

Turkkilaista ruokaa sufiravintolassa Berliinissä. Maistuisiko se presidenttiehdokkaille?

Äänestin heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Siksi olen saanut nauttia vaalien oheishauskuudesta. Olen miettinyt, mikä ministerinsalkku kullekin sopisi, sillä vain yksi voittaa. Olen lukenut heidän harrastuksistaan, kotieläimistään. Olen tarkkaillut heidän ääntänsä, tukkaansa, vaatetustaan, esiintymismeikkiään, istuma-asentoaan.

Aion  kokeilla presidenttiehdokkaiden lempiruokien reseptejä. Tulee aikamoiset pidot: Eva Biaudet'n  välimerellistä kalakeittoa, Sari Essayah'n uunisiikaa, Sauli Niinistön kaalikääryleitä, Paavo Väyrysen kaalijuureslaatikkoa, joka kelpaisi varmaan myös Pekka Haavistolle ja Paavo Arhinmäelle, jonka soijamakaroonilaatikkoa ei olisi tarjolla - olen allerginen soijalle. Tietenkin voisin laittaa myös ratatouillea kasvissyöjien ja muidenkin iloksi. Olisi myös Lipposen Paavon jauhelijapastaa ja Soinin Timon metsästäjänleikettä - ilman sienikastiketta, sillä olen allerginen sienillekin.

Jälkiruuaksi olisi kahvin ja teen kanssa Sarin taatelikakkua, Väyrysen Vuokon valkosuklaakakkua ja  Soinin Tiinan salmiakkikakkua.. Miehillä olisi tietenkin tyylikkäät taskuliinat Pekan tyyliin ja jalassa tennarit Paavo nuorimman tyyliin. ( Kaikkien kakut täällä )

Koska olen äänestänyt Saulia, juhlissa olisi tietenkin mukana myös pahvi-Sauli. Joisin mielelläni teetä Paavo ja Vuokko -mukista, jos sellaisen jostain löydän. Se sopisi hyvin yhteen Viktoria ja Daniel -mukin kanssa. Lipposen lempimusiikki sopisi hyvin, barokkimusiikki, varsinkin Vivaldi, joka sopisi juhlamusiikiksi. En muista mistä musiikista muut ehdokkaat pitivät.

Värikästä elämää

IMG_6614, originally uploaded by Anna Amnell.

Arkielämään väriä




Kaunista ruokaa




Kahdeksantena päivänä on jäljellä vielä kaksi pirteää gerberaa.

Vanhoja kommentteja: voi

12.5.2005

Kiinnostavaa tuo voista pitäminen. Samaa nimittäin kertoi eräs enoistani (yksi viidestä). Hän sanoi, että hänen äitinsä vei aina voin kauppaan tai torille. Sillä saatiin kahvia ja sokeria, voita ei tuhlattu perheen omassa ruokapöydässä. Juhliin voita säästettiin, jotta se ei loppunut kesken.

Suosittelen kaikille: Haastatelkaa sukulaisianne nauhalle. Menin eräänä vuonna Savoon yhdeksäksi päiväksi ja jututin kaikki iäkkäät sukulaiset.

Inhoittavin ruoka, jonka muistan on mullekin koulukeittolan liemi, jossa kellui läskinpaloja. Eräs luokkatoverini piti niistä ja salakuljetimme ne hänelle käsissämme pöydän alla piilossa.

Kotona kaikki ruuat olivat hyviä, sillä äitini oli loistava ruuanlaittaja. Äidillä on edelleen, melkein 95-vuotiaana, rakkaus ja kunnioitus ruokaa kohtaan, vähän samalla tavalla kuin ranskalaisilla. Minulla on hoikkuutta epätoivoisesti tavoittelevan 2000-luvun ihmisen love-hate-suhde ruokaan.

Kuvassa Johanneksenpuisto, jonka laidalla asuin tuolloin.