Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaudet. Näytä kaikki tekstit

torstaina, helmikuuta 20, 2014

Tänään kannattaa olla Niskanen. Suku, DNA, perinnöllisyys, sairaudet



Niskasen sisarukset Iivo ja Kerttu ovat menestyneet talviolympialaisissa, veli sai kultaa ja sisar hopeaa hiihdossa. Suomalaiset ja varsinkin Niskaset voivat juhlia.

Tällaisina päivinä muistuu mieleen, että tuokin suku näkyy niissä sukututkimuksissa, joita minulle on kerääntynyt, vaikka en ole itse harrastanut sukututkimusta. Minusta ei ole niin paljon kärsivällisyyttä vaativaan työhön.

Lapseni sanovat, että kaikki suomalaiset ovat sukua toisilleen ja muistuttavat, että kaikki eurooppalaiset ovat sukua Kaarle Suurelle. Joillakin ihmisillä on niin järjestelmälliset aivot ja hyvä muisti, että lukuisat sukutaulukot ovat heillä järjestyksessä päässään. Olen käynyt parissa sukukokouksessa, ja toisessa eräs samaa sukua oleva vanha lääkäri, jota en ollut koskaan nähnyt, sanoi heti: Mehän ollaan sen ja sen suvun kautta paljon läheisempiä sukulaisia.

Sukukoukouksissa on hauskaa, sillä siellä tulee yhtäkkiä vastaan kovin tutunnäköisä ihmisiä, jotka ovat toiselta puolen Suomea ja aivan ennestään tuntemattomia: näköisyyskin periytyy. Tunnetusti marksilaisuus ei hyväksynyt genetiikkaa, ja sukututkimus taisi olla hiukan epäsuosittua suomettumisen aikoina. Nykyään tiedämme, että sekä perinnnöllisyys että ympäristö vaikuttavat monin tavoin. Perinnöllisyys saa ihmisen suosimaan tietynlaista ympäristöä ja tuttavapiiriä, ja ympäristö voi joko tukahduttaa tai antaa suotuisat olosuhteet perinnöllisille taipumuksille.

Nyt kun viikingit mellastavat TV:ssä tulee mieleen erään kanadalaisen miehen kertoma sukujuttu. He olivat aina pitäneet itseään aito ranskalaisena sukuna, jonka nimikin tuli heidän sukuperinteensä mukaan työvälineestä, jolla viinikönnösten juuria kuokittiin. Sitten joku suvun jäsen meni tutkimaan arkistoja, ja sieltä löytyi sotaisa viikinki, joka kävi joukkoineen ryöstämässä jatkuvasti kirkkoja ja luostareita.

Silloin kuningas keksi hyvä idean: aateloidaan tämä kauhea mies, jotta hän jää tänne asumaan, ja loppuu tämä mellastus. Niin tehtiin, "mereltä tulleen" sotaisuus toimi sen jälkeen Ranskan hyväksi. Kului muutama sata vuotta, ja tasavaltaisia ajatuksia omaksunut suku heitti etuliitteen de roskiin ja omaksui aito ranskalaisen identiteetin. Mutta kirkonkirjat ovat katolisissa maissa vielä tarkemmat kuin meillä Suomessa, vaikka meidänkin kirkonkirjoja kehutaan korvaamattomaksi avuksi mm perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa. Sukusalaisuudet paljastuvat.

[Meillä jokaisella on ainakin 20 sukua, ehkä enemmänkin. Usein naisten sukunimet alkavat näkyä vasta 1600-luvulla. Varhaisin tietämäni naispuolinen sukulaiseni oli Joroisten Maaveden "Laititar" 1400-luvulta, siis kovin varhain. ]

torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Elinikä Rooman valtakunnassa

Suurin osa roomalaisista kuoli 40-50-vuotiaina. Mutta monet elivät yli 80-vuotiaiksi ja 100-vuotiaiksikin ne, joilla oli tarpeeksi ruokaa. Keisari Diocletianus eli 68-vuotiaaksi. Kuvassa rakennus, jonka hän oli suunnitellut itselleen mausoleumiksi.

Odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä oli Rooman valtakunnassa 35-vuotta, mutta tämä luku johtuu suuresta lapsikuolleisuudesta. Puolet lapsista kuoli alle 10-vuotiaina ja neljäsosa jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kuolinsyinä olivat perinnölliset sairaudet, ripuli, malaria ja lastentaudit.
DSC01405

10-40-vuotiaat roomalaiset olivat terveitä, mutta heitäkin kuoli esimerkiksi malariaan. Miehiä kuoli sodissa ja naisia lapsivuoteeseen. Lihaa syötiin vähän, joten syöpää ja sydänsairauksia oli vähemmän kuin nykyään. Lasten historiasivuilla (engl., suosittelen ihan kielen harjoituksen vuoksi)

Diocletianus (245-313) oli harvinainen keisari, sillä hän jäi eläkkeelle ja keskittyi hoitamaan puutarhaansa eläkeasunnokseen rakentamassaan palatsilinnoituksessa Salonan kaupungissa, jonka paikalle syntyi nykyinen Split (Kroatiassa), alussa palatsin muurien sisälle ja palatsista puretuista kivistä tehty kaupunki. Nukuin yhden yön Diokletianuksen palatsin muuriin rakennetussa hotellihuoneessa. Lue kirjoitukseni Yö palatsissa
Kuvasarjani Diocletianuksen palatsista.

torstaina, syyskuuta 20, 2012

Vetisessä Helsingissä sairastellaan

Vanhin Helsinki


Helsinki näytti ehkä tällaiselta 1500-luvullaKuva: Matti Amnell

Eräs tuttavani sairasteli paljon. Lääkäri sanoi hänelle, että hänen täytyy muuttaa Helsingistä sisämaahan, ainakin sadan kilometrin päähän Helsingistä. Sitten vasta sairastelu loppuu. Niin kävi.

Helsingissä meri on lähellä, ja osa kaupungista on rakennettu veden päälle, esimerkiksi Kluuvi. Asun tällä hetkellä korttelissa, jota vastapäätä on kortteli aivan Töölönlahden rannalla. Lisäksi luin jokin aika sitten, että tämän alueen paikalla sijaitsi Helsingin ensimmäinen kylä, soinen Tölön kylä, jonka nimi tullee sanasta 'tölå' (suojoki). Siellä oli varmaankin vain muutama talo siellä täällä ja soinen hautausmaa (ehkäpä meidän korttelin alapuolella?)

Lontoossa on paljon jokia, jotka on "haudattu elävinä". Kuuluisin niistä on Fleet-joki. Haudatut joet voivat uhota kosteutta ja tuoksua ummehtuneelle. Näiden "haudattujen jokien laaksot" saattavat olla nyt teitä tai junanraiteita, joille nousee sumua ja kosteutta. Tällaisen joen läheisyys aiheutti vanhempina aikoina erityisen paljon reumaattisia vaivoja. 

 Peter Ackroydin Lontoo-kirjan mukaan Lontoon sairaaloiden uusimpien tietojen  mukaan, kirjan ilmestymisaikaan eli vuosituhannen vaihteessa  suurin osa allergiaa tai astmaa sairastavista asui jonkun kätketyn joen, esim Thamesin entisen  sivujoen Fleetin lähellä.  (Peter Ackroyd: London. The Biography. 200,  sivulla 555)

En tiedä, onko Helsingissä tehty vastaavia havaintoja. Tuo alussa mainitsemani lääkäri kuitenkin tiesi jotain, ehkä vain omasta kokemuksestaan. 

Lue myös Huomaan muuttaneeni keskiaikaiseen kylään.