Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukututkimus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukututkimus. Näytä kaikki tekstit

torstaina, helmikuuta 20, 2014

Tänään kannattaa olla Niskanen. Suku, DNA, perinnöllisyys, sairaudet



Niskasen sisarukset Iivo ja Kerttu ovat menestyneet talviolympialaisissa, veli sai kultaa ja sisar hopeaa hiihdossa. Suomalaiset ja varsinkin Niskaset voivat juhlia.

Tällaisina päivinä muistuu mieleen, että tuokin suku näkyy niissä sukututkimuksissa, joita minulle on kerääntynyt, vaikka en ole itse harrastanut sukututkimusta. Minusta ei ole niin paljon kärsivällisyyttä vaativaan työhön.

Lapseni sanovat, että kaikki suomalaiset ovat sukua toisilleen ja muistuttavat, että kaikki eurooppalaiset ovat sukua Kaarle Suurelle. Joillakin ihmisillä on niin järjestelmälliset aivot ja hyvä muisti, että lukuisat sukutaulukot ovat heillä järjestyksessä päässään. Olen käynyt parissa sukukokouksessa, ja toisessa eräs samaa sukua oleva vanha lääkäri, jota en ollut koskaan nähnyt, sanoi heti: Mehän ollaan sen ja sen suvun kautta paljon läheisempiä sukulaisia.

Sukukoukouksissa on hauskaa, sillä siellä tulee yhtäkkiä vastaan kovin tutunnäköisä ihmisiä, jotka ovat toiselta puolen Suomea ja aivan ennestään tuntemattomia: näköisyyskin periytyy. Tunnetusti marksilaisuus ei hyväksynyt genetiikkaa, ja sukututkimus taisi olla hiukan epäsuosittua suomettumisen aikoina. Nykyään tiedämme, että sekä perinnnöllisyys että ympäristö vaikuttavat monin tavoin. Perinnöllisyys saa ihmisen suosimaan tietynlaista ympäristöä ja tuttavapiiriä, ja ympäristö voi joko tukahduttaa tai antaa suotuisat olosuhteet perinnöllisille taipumuksille.

Nyt kun viikingit mellastavat TV:ssä tulee mieleen erään kanadalaisen miehen kertoma sukujuttu. He olivat aina pitäneet itseään aito ranskalaisena sukuna, jonka nimikin tuli heidän sukuperinteensä mukaan työvälineestä, jolla viinikönnösten juuria kuokittiin. Sitten joku suvun jäsen meni tutkimaan arkistoja, ja sieltä löytyi sotaisa viikinki, joka kävi joukkoineen ryöstämässä jatkuvasti kirkkoja ja luostareita.

Silloin kuningas keksi hyvä idean: aateloidaan tämä kauhea mies, jotta hän jää tänne asumaan, ja loppuu tämä mellastus. Niin tehtiin, "mereltä tulleen" sotaisuus toimi sen jälkeen Ranskan hyväksi. Kului muutama sata vuotta, ja tasavaltaisia ajatuksia omaksunut suku heitti etuliitteen de roskiin ja omaksui aito ranskalaisen identiteetin. Mutta kirkonkirjat ovat katolisissa maissa vielä tarkemmat kuin meillä Suomessa, vaikka meidänkin kirkonkirjoja kehutaan korvaamattomaksi avuksi mm perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa. Sukusalaisuudet paljastuvat.

[Meillä jokaisella on ainakin 20 sukua, ehkä enemmänkin. Usein naisten sukunimet alkavat näkyä vasta 1600-luvulla. Varhaisin tietämäni naispuolinen sukulaiseni oli Joroisten Maaveden "Laititar" 1400-luvulta, siis kovin varhain. ]

torstaina, marraskuuta 08, 2012

Sukulaispojasta tuli Amerikan presidentti

Kaarle Suuri tuumii, että kannatti tilata pitsa juhlistamaan sitä, että sukulaispoika pääsi toiselle kaudelle Amerikan presidentiksi.

Barack Obama on äitinsä puolelta samaa sukua kuin kuusi USA:n aikaisempaa presidenttiä: George W.Bush, George H. W. Bush, Lyndon Johnson, Harry Truman, Gerald Ford ja James Madison.

Jos äidin sukua tutkittaisiin keskiajalle asti, sieltä löytyisi kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen sukulainen Kaarle Suuri. Lisäksi Obama on isänsä kautta kaikkien nykymaailman ihmisten sukulainen, sillä yhteinen esi-isämme eli Afrikassa.
Lue lisää  Kiinnostavia kommentteja. Mitähän meistä suomalaisista löytyisi? Meillä on hyvät kirkonkirjat. Niiden avulla pääsee kauas.


perjantaina, elokuuta 31, 2012

Kaikki samaa sukua

Berlin street and Metro posters 2 by Anna Amnell

Kuvassa pistelee pitsaa yhteinen sukulaisemme Kaarle Suuri. The Atlantic Magazine julisti jo monta vuotta sitten, että matemaattinen sukututkimus osoittaa, että kaikki maailman ihmiset polveutuvat Nefertitistä ja Konfutsesta ja kaikkien eurooppalaista alkuperää olevien ihmisten esi-isiä ovat profeetta Muhammed ja Kaarle Suuri  Kuvasin Kaarle Suuren Berliinin metrossa, jossa hän mainosti saksalaista dokumenttiohjelmaa.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2012

Mikko Lehtinen (toim.): Täällä ovat juuremme


Mikko Lehtinen (toim.): "Täällä ovat juuremme. Korpijoki, Paaslahti, Ruotaanlahti, Ruotaanmäki, Siikalahti." 509 sivua.
Länsi-Iisalmen kylähistoriapiiri 2012
ISBN 978-952-93-0826-2

Teoksessa on runsaasti kuvia, yli 30-sivuinen rintamamiesmatrikkeli,  luokkakuvia monen vuosikymmenen ajalta, serkkuja ja pikkuserkkuja, sota-ajan kirjenvaihtoa ja laaja henkilöluettelo.  On sekä miehiä että naisia kiinnostavia artikkeleita. Tällaiset kylähistoriat ovat vuosikausien, jopa vuosikymmenien työn tulosta.

Tähän kylähistoriaan on kirjoittanut myös Maatiainen-lehden päätoimittaja, maisteri Aune Kämäräinen, joka on myös valokuvaaja ja elokuva-alan ammattilainen. Meidän isovanhempamme olivat saman kylän asukkaita. Hän on kirjoittanut kaksi pitkää artikkelia "Koulumuistoja Korpijoelta" ja "Korpismäen talo ja elämää 1940-luvulla" (sisällysluetteloon on merkitty virheellisesti sen kirjoittajaksi hänen sukulaisensa Aimo Kämäräisen nimi).

Olen ehtinyt vasta selata tätä paksua kirjaa. Tuttuja nimiä löytyi, meitä Rytkösiäkin on paljon, mm. Anna Luoto ( kätilö ja kirjailija).
Länsi-Iisalmen kylähistoriapiiri on julkaissut aikaisemmin teoksen " Läntelän liepeiltä Reittulan riihelle", toim. Hely Alhainen. vuonna 2006. ISBN 952-92-0290-3

Olen kirjoittanut tähän uusimpaan teokseen lyhyen artikkelin isoisästäni suksimestari ja pelimanni Jaakko Rytkösestä (1.8.1875 - 4.5.1969) . "Kultaiset kädet" on suppeampana blogissani.


keskiviikkona, elokuuta 11, 2010

Suku on paras

Kuvassa Norssin sivuilta löytynyt oikea (!) kartta Koljonvirran taistelun mailta. Ukki lauloi ja soitti "Kauppilan Tiina kahvia keitti kahdella suurella pannulla". Nyt tiedän, missä Tiina asui. Luulin, että hän asui Pielavedellä.

Olen saanut viime aikoina tietää kiinnostavia asioita esivanhemmistani. Uusinta oli se, että Koljonvirran taisteluja käytiin isoisäni isoäidin kotitilan mailla. Ja olen asunut ylioppilaaksi asti niillä seuduilla, ja mieheni koti oli kilometrin päässä niiltä taistelutantereilta, ja naapurinpoika Aarno Kellberg kirjoitti erinomaisen nuorisoromaanin Koljonvirran sissit. Sisareni appivanhempien talossa Sandels istui eineellä, sen olen tiennyt. "Sandelsin Partala" on purettu, vaikka myyjät luulivat, että se entisöidään. Sen toisen talon mailla lienee nykyään retkeilyalue.

Sukututkimuksissa on ollut intertekstuaalisuutta ennen intertekstuaalisuutta, sillä sukujen verkostot menevät limittäin ja sukututkijat kommunikoivat. En ole tehnyt itse sukututkimusta, mutta olen löytänyt paljon kiinnostavaa netistä ja minut on löydetty.