Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvaitsevaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suvaitsevaisuus. Näytä kaikki tekstit

torstaina, toukokuuta 15, 2014

Venäläisvihaa



Enkelipatsas Jusupovin palatsin palmuhuoneessa. Palatsin sisustus on tyypillistä Viktorian ajan tyyliä: monia tyylejä samanaikaisesti. En ole nähnyt koskaan niin hienoja Viktorian ajan huoneita kuin tässä palatsissa. Suku olikin rikkaampi kuin Romanovit, tataarisuku, joka venäläistyi jo keskiajalla.


Kuulin, että nyt on muotia vihata veäläisiä, niitä samoja naapureita, joita niin monet kulttuurihenkilötkin  jumaloivat kommunistiaikoina. Minulle on monesti sanottu, että olen venäläistenvihaaja, kun en ole voinut sietää Neuvostoliiton politiikkaa ja ythteiskuntamuotoa. Olen huomauttanut, että Aurora-kirjani kertovat venäläisen naisen ja suomalaisen miehen tytöstä sortovuosien aikana, jolloin suomalisten ja venäläisten väleissä oli ongelmia ja siitä, miten vaikeaa oli olla venäläinen Suomessa silloin. Kieltäydyn vihaamasta mitään rotua, kansaa tai ihmistä, vaikka hänen maaansa politiikka tai johtaja ei miellytä minua.

Juttelin eilen täällä Pietarissa bussissa erään naisen kanssa. Kun kerroin, että olen kolmatta kertaa siellä, hän sanoi: Te siis tykkäätte meistä (Englanniksi, hän oli käynyt englantilaista koulua). Sitten hän kysyi merkitsevästi: Mitä muutoksia olette havainnut? Hän hämmästyi, kun vastasin, etten ollut käynyt koskaan Neuvostoliitossa. Keskustelu jatkui, vaikka hän muisteli kaiholla vanhojen aikojen hyviä puolia ja sanoi pitävänsä Putinista. Hän kertoi kouluajoistaan ym. Oli asunut koko ikänsä siinä kaupunginosassa, jossa olen asunut Pietarissa käydessäni, leikkineensä ja hiihtäneensä Taurian palatsin (Tauride Palace) lähellä olevassa  puistossa, jossa mieheni käy juoksemassa, kun käymme Pietarissa.


 

Elegantti sali. 1800-luvulla alkoi muodostua seurusteluryhmiä. Huonekalut eivät olleet enää seinien reunustoilla. Tässä huoneessa on myös ihastuttava divaani. Kuvia Jusupovin palatsista (karsimaton ja rajaamaton joukko kuvia)

lauantaina, syyskuuta 22, 2012

Kommentteja: Tulella leikkimistä molemmin puolin



Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Ei enää "keskiaikaista mellakointia": iranilaiset hakkerit hyökkäävät Amerikan pankkeja vastaan. Olisi kamalaa olla USA:n presidentti näinä aikoina. Maassa on 414 miljoonaa asukasta, ja joku häirikkö Kaliforniassa leikkii huvikseen (?) tulitikuilla räjähdysalttiissa maailmassa.

Joku voi ajatella, että se tekee vain hyvää Amerikan pankeille ja amerikkalaisille, mutta jos heille tulee pahoja ongelmia, me kärsimme. 
Onkohan vapaus ymmärretty väärin?

En tiedä, kuka Anne Moilanen on, mutta olin jokseenkin samaa mieltä [Viimeisin Ruben Stillerin Pressiklubi.]

Järjetöntä touhua molemmin puolin pilapiirrosasiassa. Noista pilapiirroksista ei ole mitään hyötyä, sillä miljoonia ihmisiä ei saa hetkessä keskiajasta nykyaikaan ja tuollainen on typeristä typerin yritys. Ehkä he eivät haluakaan tulla, kun ottaa huomioon miten hullua elämä on länsimaissa.

1950-luvun ihmiset eivät olleet hölmöjä, ja heillä oli hauskaa, vaikka ei ollut noita etuja, joihin IInes viittaa. He arvostivat sitä, että olivat elossa.

En tiennnyt, että Ruben on tuollainen tuuliviiri. Pidän hänen ohjelmastaan, sillä se on hauska älykkäällä tavalla. Rubenissa on hyväntahtoisuutta ja lämpöä, mutta hänkin näyttää olevan ideologiansa vanki. Sääli.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomeenkin pitäisi saada yhtenäiskoulu, jossa on paljon valintamahdollisuuksia ja tasoryhmät. Hyviä kokemuksia omalta vaihto-oppilasvuodelta Amerikassa ja lastemme koulunkäynnistä Kanadassa yhdeksän vuoden aikana. 

Osa koululaisista jätti sielläkin lukion kesken, muistuttavat aina lapseni.  Mutta kansa on yhtenäisempi ja tasa-arvoisempi, kun nuoria ei jaeta kahtia herkässä teini-iässä. Kaikki samaan kouluun 18-vuotiaiksi ja kaikille valkoinen lakki päähän vappuna.  Miksi tuota vastustetaan?

torstaina, heinäkuuta 15, 2010

Kauneutta, väriä, kodikkuutta kaupunkiin


Pyykkejä kuivumassa kadun yläpuolella Istrialla, historiallisessa Trogirissa ja Dubrovnikissa.

Ihminen viihtyy, jos hänen ympärillään on kodikkuutta, suvaitsevaisuutta, värejä ja kauneutta. Valitettavasti näitä asioita ei löydy ainakaan Helsingistä. Suurin osa moderneista taloista on ankean näköisiä. Jos niihin lisättäisin väriä, tunnelma olisi jo aivan toinen.

Helsinki vaikuttaa enimmäkseen samalta kuin Itä-Euroopan kommunisminaikaiset ankeat lähiöt. Se on karu totuus. Vain keskustan ennen modernismia luodut vanhat rakennukset ovat kodikkaita. Niihinhän kaikki haluaisivat asumaan, Eiraan, Etu-Töölöön, Kallion vanhoihin kauniisiin taloihin, ei harmaisiin laatikkoihin.

On väärin, että ihmiset maksavat koko ikänsä asuntoja, jotka ovat ankeita.

Vain Suomen kesä muuttaa näkymän: puut peittävät armeliaasti rumat talot. Mutta kesällähän suomalaiset ryntäävät kesämökeille. Siellä saa elää vapaasti, laittaa pyykit liehumaan tuuleen, pistää väriä taloon, laittaa kukkalaatikot ikkunan ulkopuolelle.

Ilokseni olen lukenut arkkitehtien kirjoituksia samasta aiheesta.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi!
Posted by Picasa

maanantaina, helmikuuta 22, 2010

Hyvä sopu sijaa antaa



Kuva Balilta: Joonas Heiskanen

Olen joutunut tekemisiin eri uskontoja harjoittavien ihmisten kanssa kouluajoista lähtien, jolloin olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja ystävieni joukossa oli koululaisia eri kulttuureista. Jonkin aikaa minulle oli ongelmallista, miten suhtautua, vaikka en esittänytkään ystävilleni mitään mielipiteitä uskonnosta.

Opiskelijana kuuntelin Helsingissä professori Osmo Tiililän luentosarjan suurista maailmanuskonnoista, joista hän oli tehnyt väitöskirjansakin, aiheesta uskonnollinen turvallisuudentunne suurissa maailmanuskonnoissa. Ne olivat teologian, dogmatiikan luentoja, vaikka minä opiskelin itse kieliä, kirjallisuutta, sosiologiaa ja psykologiaa. Kävin tapaamassakin Tiililää. Hän oli vanhan ajan herrasmies, sivistynyt ja ystävällinen. Luin siihen aikaan ranskalaista kirjallisuutta kirjallisuuden tenttejä varten ja kerroin Tiililälle romaanista "Käärmesolmu". Hän kertoi lukevansa sen verran kun ehtii, myös romaaneja. Muutaman viikon kuluttua hän puhui tästä kirjasta luennoillaan. (Luettuani Tampereen yliopiston sivuilta Tiililän vanhemmista, ymmärrän, että Tiililä oli perinyt rakkauden kirjallisuuteen isältään, joka oli kulttuuria harrastava rehtori.)

En ole kokenut muita uskontoja ongelmallisiksi Tiililän luentojen jälkeen, jolleivat uskontojen harjoittajat mene äärimmäisyyksiin ja alista ja sorra toisinajattelevia. On mahdollista olla hyvässä sovussa, muistaa että oman uskonnon harjoittaminen kuuluu kunkin ihmisen ihmisoikeuksiin. Ihmisillä on myös oikeus kertoa uskonnostaan.

Jotkut ajattelevat, että maailmassa olisi parempi sopu, jos kaikki luopuisivat omasta uskonnostaan ja harjoittaisivat samaa uskontoa. Mutta olisi aikamoista intellektuaalista imperialismia vaatia muita hyväksymään uusi maailmanuskonto. Silläkin olisi omat uskomuksensa ja menettelytapansa, joihin kaikkien tulisi suostua. Se on myöskin hyvin utopistinen ajatus.

Uskontojen maailma on herkkää aluetta. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ainoa tie on suvaitsevaisuus toista ihmistä kohtaan. Toinen toisiaan kunnioittaen eri uskontojen harjoittajat voivat toimia yhdessä ihmisen hyväksi ja rakentaa parempaa maailmaa, vaikka heillä olisikin uskonnon alalla erilaiset mielipiteet.

Rita kirjoittaa uskonnoista. Kommenttini Ritalle:

Kirjoitit: "Hän oli osallistunut [bahai-] tilaisuuteen jossa aiheena ja pyrkimyksenä oli kaikkien maailman uskontojen yhdistyminen."

Tuohan on pluralismia, jossa kaikkien uskontojen täytyisi luopua omasta identiteetistään ja yhtyä tähän uuteen uskontoon (bahai-uskontoon?). Sehän olisi varsinaista imperialismia.

Uskontojen oikeuksiinhan kuuluu, että kukin uskonto saa säilyttää oman ominaislaatunsa toisen uskomuksia kunnioittaen.

Uskontojen harjoittajat voivat tehdä yhdessä paljon paremman maailman hyväksi esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja rauhantyössä. Tätähän tapahtuukin.

Huom! Kommenteissa; bahá'í-uskonto
Bahá’u’lláh

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Taiteilijat on erikseen

Suomen kansa on aina antanut erivapauksia taiteilijoille. Tästä esimerkkinä seuraava: Kun menin opiskeluaikana kesälomalle Iisalmeen, aloin elää niin kuin maalla ainakin. Kävelin kaupungillakin avojaloin mahdollisimman usein. Äiti ei pitänyt siitä, vaan koetti päinvastoin saada minut laittautumaan kaupungille lähtiessä: Näkisinpä joskus sen päivän, että laittaisit käsineet käteen kaupungille lähtiessä.

"Onhan Erkki Matilainenkin avojaloin kaupungilla", minä puolustauduin.
"Taiteilijat on erikseen", äiti selitti.

Erkki Matilainen oli Ateneumissa opettajana ja vietti kesälomat Iisalmessa, entisessä kotikaupungissaan. Se ei ollut ihme, sillä olihan Iisalmi siihen aikaan kaunis puutalokaupunki ja sen luonto kuuluisa kauneudestaan. Maalauskohteita löytyi.

Kuvia Iisalmesta

keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007

Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus

Hallatar, jonka miellyttävää blogia luen säännöllisesti, kertoo tänään mielenkiintoisen asian, joka oli ainakin minulle uutta:
"Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää [et-oppilaat] saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi."

Hyvin kiinnostava tilanne. On otettu kouluissa et-opetuksessa tuollainen enemmistön kulttuurin välttämisen linja. Mutta eikö se tee maailmaa aika kapeaksi, kun suurin osa maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa? Ja lukevathan suomalaiset kristittyjen perheiden lapset äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla sekä kotonaan ateistististen tai muita uskontoja tunnustavien kirjailijoiden tekstejä ja kuuntelevat diskoissa, radiosta ja TV:stä heidän musiikkiaan jne. Perheissä luetaan satuja ja antiikin tarinoita, joissa on edustettuina hyvin monenlaisia maailmankatsomuksia, ja sitä pidetään hyvänä asiana. Ahdasmielisiä perheitä paheksutaan.

Entä taidegalleriat ja museot? Nehän ovat täynnä eri uskontojen inspiroimaa taidetta yhtä hyvin kuin uskonnottomien tekemää taidetta. Suuri osa maailman kulttuuria jää näkemättä ja kokematta, jos lukee, kuuntelee ja katselee vain oman ideologiansa tuotteita ja osallistuu vain oman ryhmänsä tilaisuuksiin.

Pitäisimme hyvin ahdasmielisinä ihmisiä, jotka kieltäisivät kaiken juhlimisen muiden kuin oman uskontonsa kannattajien kanssa tai kieltäisivät kaiken kirjallisuuden ja muun kulttuurin, joka kertoo muusta kuin heidän uskontonsa ajatuksista.

Vaikka olen itse kristitty, olen ollut hindutemppelissä ja monissa moskeijoissa. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja avartanut maailmaani. Minulla on ikoneita, vaikka en ole ortodoksi ja kerään eri uskontojen esineistöä. Vaikka en ole vasemmistolainen, pidän kovasti myös Castron kaverin García Márquezin romaaneista ja luen blogeja, joiden kirjoittajat ovat ihan eri mieltä kuin minä politiikasta tai uskonnoista.

Mitä mieltä te olette?

maanantaina, helmikuuta 13, 2006

Ystävänpäivän aattona 2006

Viime viikot ovat olleet raskaita kansainväliseksi laajentuneen kulttuurien törmäyksen vuoksi. Mozartin musiikki on tuonut tänä aikana lohdutusta, kesän talven keskelle. Kaikkein dramaattisin TV:ssä näkemistäni Mozartin juhlavuoden konserteista oli eilinen Mozart-gaala.

Konsertin dramatiikan toi se tosiasia, että siinä ilahduttivat nimenomaan Berliinistä maailmaa loistavilla musiikillisilla lahjoillaan monet ihmiset, joiden kaltaisille ei ollut siellä sijaa muutama vuosikymmen sitten.

Meidän aikamme ei myöskään katso suosiolla tuon gaalaillan tähtien kaltaisia ihmisiä. Mozartkin oli seitsemäs lapsi perheessään, vaikea ihminen ja todennäköisesti hänellä oli myös sairaus, joka selittäisi osan hänen oudosta ja rasittavasta käytöksestään ja samalla myös osan hänen musiikkinsa ainutlaatuisuudesta.

Suosi todellista suvaitsevaisuutta

Vammaisuus ja perinnölliset sairaudet halutaan eliminoida. Tavoitteena on täydellisten ja ongelmattomien ihmisten maailma. Mutta sama tiede joka yrittää tehdä ihmisen elämän kivuttomaksi ja ongelmattomaksi, aiheuttaa kipua, vammaisuutta ja henkistä kärsimystä.

Suvaitsevaisuus ei ole suosiossa. Me suomalaiset emme ole tämän kaiken ulkopuolella: Suomensukuiset kansat tuhottiin Neuvostoliitossa melkein kokonaan kommunismin punaisen terrorin alla ja heitä sorretaan edelleen Venäjällä. Suomalaiset saivat tuntea olevansa erilaisia sekä Ruotsin että Venäjän vallan alla. Miksi se ei ole opettanut meitä suvaitsevaiseksi muita kohtaan?

Joudun keskittymään joksikin aikaa muihin töihin ja pitämään bloggaustauon. Luettavaa on runsaasti myös muissa blogeissani. Uusittu kotisivublogini näkyy vain blogieni sivupalkeissa ja Vuodatuksen listalla. Muut, muiden muassa kevätasuinen käsityöblogini, ovat myös Blogilistalla. Kotisivublogissa Bloggerissa on luettavaa myös lapsille, mm jutut Montgomeryn ja Alcottin lapsuudesta sekä nalle-, kissa ja nukkekuvia. Tervetuloa! Hyvää ystävänpäivää!