Näytetään tekstit, joissa on tunniste syöpä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syöpä. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, syyskuuta 09, 2011

Kaunis sisar


Pikkusiskoni oli kaunotar. Lisäksi hän oli mahdottoman mukava ja huumorintajuinen ihminen. Suvun hauskin ihminen. Hänen kuolemansa syöpään on ollut raskaimpia asioita elämässäni. Siitä on kulunut jo yli neljä vuotta, ja minulla on häntä edelleen ikävä. Sisareni oli taiteellisesti lahjakas, mutta taideopiskelu politisoitui hänen nuoruudessaan. Hän lähti kesken pois Ateneumin karsintakurssilta poliittisen propagandan vuoksi, jota siellä paasattiin.  Taide ja politiikka
"Hattu hiipii päästä päähän", Savo-lehti, kuvat: Hartikainen.
Klikkaa kuva suureksi!

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Raskas matka



Palasin toissailtana elämäni raskaimmalta matkalta. Puoli vuorokautta kuolevan läheisen omaisen vuoteen vierellä on kokemus, jota ei pysty kuvittelemaan. Ja heti kuoleman jälkeen on lukemattomia käytännön asioita, joita omaisten on pakko hoitaa.

Sisareni sairastui muutama vuosi sitten nopeakasvuiseen Non-Hodgkin -lymfoomaan. Kaulan ympärille kietoutunut kasvain onnistuttiin poistamaan leikkauksella ja lääkkeillä. Sisareni oli sen jälkeen kahteen otteeseen useita kuukausia sukulaisvierailulla Kaakkois-Aasiassa ja suoritti loppuun kasvatustieteen, gerontologian ja filosofian opintonsa. Gradukin valmistui juuri ennen hänen joutumistaan uudestaan sairaalaan.

Hoidot olivat nyt rankemmat kuin ensimmäisellä kerralla. "Kuin keskitysleiriä", sanoi sisareni, "mutta kannatti". Hänen uskottiin nimittäin parantuneen. Kuntoutus oli alkanut ja hän oli päässyt kotiin. Heikkokuntoiseen tulee kuitenkin helposti monenlaisia sairauksia.

En vieläkään ymmärrä sitä, miten nopeasti kaikki muuttui. Sydän ja keuhkot eivät enää kestäneet. Pahimmalta tuntuu muisto läheisen kärsimyksestä. Ja sitten on tietenkin ikävä ja menetys.

Suren kuitenkin eniten sitä, että sisareni menetti useita vuosikymmeniä elämää. Hän oli ollut koko ikänsä täysin terve, energinen, elämäniloinen ja huumorintajuinen ihminen. Hän olisi opiskellut lisää ja tehnyt vielä kauan työtä. Pitkäikäisen suvun jäsenenä hän olisi voinut elää ainakin 90-vuotiaaksi.

Mitä korkeammaksi ihmisten ikä tulee, sitä suurempia tragedioita ovat parantumattomat sairaudet ja liikenneonnettomuudet. Olen lukenut tämän asian monta kertaa lehdistä, mutta en ole sitä koskaan aikaisemmin todella tajunnut.

Sisareni

Nukketalot terapiana

lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Onnellinen loppiainen

orchids, orkideat

Kiitos teille, jotka teette työtä sairaaloissa ja tutkimuslaitoksissa syövän voittamiseksi!

Tämä loppiainen on hyvin onnellinen meille, joiden omainen ja ystävä on parantumassa vakavasta sairaudesta. Nykyaikaisen lääketieteen ja sairaalan tarmokkaiden työntekijöiden sekä potilaan itsensä sisukkuuden ja optimismin avulla jättikasvain on saatu pois. Lähdemme iloisin mielin kevättä kohti.


Kuva: Anna Amnell

Myöhemmin.
Ilo on kääntynyt suruksi. Sisareni kuoli 27.1.2007. Hänen sydämensä pysähtyi saman viikon tiistaina. Hänet elvytettiin nopeasti, ja kaiken ajateltiin olevan onnellisesti ohi. Perjantaina kerrottiinkin, että loppu on lähellä. Sydän ja keuhkot olivat heikentyneet kovan hoidon aikana. Ajattelen syöpää onnettomuutena, tragediana. 59-vuotias on liian nuori kuolemaan nykyaikana. Niin paljon olisi vielä voinut tapahtua.