Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietokone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietokone. Näytä kaikki tekstit

torstaina, helmikuuta 12, 2015

Kynä vai näppäimistö?

Nestor and the computer

Kuuntelin  erinomaisen esitelmän:

 Jos haluat omaksua tietoa, kirjoittaa muistiinpanoja vaikkapa luennolla, käytä lyijykynää. Kun kuuuntelet esitelmää ja teet muistiinpanoja, piirtele samalla kaikenlaista. Se auttaa muistiinpainamista.

Mutta jos haluat luoda jotakin, kirjoita koneella nopeasti (!), jotta ehdit tuoda ajatuksesi mahdollisimman monipuolsina, täyteläisinä ja tuoreina. Opettele kirjoittamaan koneella nopeasti!!

Esitelmässä ei mainittu pikakirjoitusta, jonka jättäminen pois saattaa olla virhe. Omia kokemuksia: teen mieluummin alussa paljon kirjoitusvirheitä, kunhan voin kirjoittaa nopeasti ja tuoda ajatukset esille tuoreina. Käytän iphonen dragon-sanelua saadakseni ajatukseni talteen nopeasti ja missä hyvänsä. Lähetän tekstin sähköpostiin ja korjaan & kokoan myöhemmin.


Älä väheksy kynää!



sunnuntaina, toukokuuta 04, 2014

Tietokone meni huoltoon


Kesä näyttää pilkottavan lumisateen takaa.
Onneksi olin uusinut huoltotakuun.

tiistaina, huhtikuuta 02, 2013

Vaihdoin taustakuvaksi sinitaivaan ja

IMG_0117 by Anna Amnell
IMG_0117, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Vaihdoin tietokoneeni taustakuvaksi sinisen taivaan ja valkoiset pilvet. On harvinaisen kaunis päivä, ja kuvasin ikkunasta näkyvän palasen taivasta.

lauantaina, maaliskuuta 23, 2013

Kommentteja: lukutaito, luovuus, Internet, kommunikointi



Voiko puhelimessa syntyä itsenäisiä ajatuksia?

Kommentteja Kirstin blogiin


"Vanhat hyvät ajat oli niin hyviä, että edes tyhmiä ihmisiä ei ollut olemassa!" 


Ei todellakaan ollut.:) Ei ollut ehtoja, luokalleen jäämisiä, ei älykkyystestejä. Ei koulua, jossa ihminen määritellään tyhmäksi. Suomalaiset olivat 99,9 %:n verran viisaita, sillä melkein kaikki selvisivät rippikoulusta, saivat luvan mennä naimisiin ja jatkaa suomalaisten viisasta sukua. Kuului asiaan käyttäytyäkin viisaitten tavoin. Vain juopuneella ja pikkulapsilla oli lupa puhua sopimattomia.

Tositarina Kanadasta 1980-luvulta. Suomalaiset olivat niin viisaan maineessa sielläkin, että eräs pieni koulupoika kysyi minulta: Onko Suomessa ollenkaan tyhmiä ihmisiä?

Mutta muistettakoon, että ennen Savossakin jouduttiin silloin tällöin sanomaan: Ei miehessä oo mittään vikkoo muuta kuin käytöksessä.

kommentti


No hyvä, laajennetaan ajassa ja paikssa. 

Ei ihmisen tarvitse olla välttämättä lukutaitoinen ollakseen viisas ja taitava monilla aloilla. Lukutaito on aika uusi asia. Kaarle Suurikaan ei osannut lukea. 

Lukeminen ja kirjoittaminen olivat kammioissaan nyhjöttävien munkkien, sen ajan nörttien hommaa. Joku frelanceri istui jalat ristissä kadun kulmassa ja luki ja kirjoitti maksua vastaan kirjeitä. Tämä ammattikunta on edelleen olemassa esim. Intiassa.

Vanhan ajan suomalaisilla oli sydämen sivistystä.

Pakostakin minusta tuntuu, että Internet ei ole omaperäisten ajatusten kätilö.

kommentti


Kahvilakaan ei ole itsenäinen olento, mutta jostain syystä kahviloissa istuminen yksin tai ystävien seurassa on synnyttänyt paljon itsenäisiä ajatuksia. 


Kynä ja paperi, kirjoituskone ja puhelin ovat synnyttäneet paljon itsenäisiä ajatuksia. Jostain syystä niissä luontevammin syntyy aito yhteys luovuuteen.

perjantaina, maaliskuuta 01, 2013

Kissa ja tietokone

Nestor and the computer by Anna Amnell
Nestor and the computer, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Onko tässä nyt jotain outoa? Minä vain istahdin tähän?
Ei huolta, tietokoneeni näyttää olevan kissankestävä.

lauantaina, tammikuuta 12, 2013

Muistikut suklaarasiassa


IMG_8742 by Anna Amnell
IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.



Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.
Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Kanteen voi kirjoittaa lisätietoja tai laittaa läpinäkyvän kannen alle yksityiskohtaisen luettelon, jos on hyvin järjestelmällinen.

tiistaina, elokuuta 07, 2012

Kirjoittaako käsin vai koneella?

Anna Amnell, käsiala 1991
IMG_4489


Kuvassa on kaunokirjoituskäsialaani vuodelta 1991 Italian matka-albumista ja äsken kirjoitettua.
 Teen edelleen muistiinpanoja käsin ja kirjoitin alussa kaunokirjallisuutta käsin ja tein vasta seuraavat versiot koneella. Se oli vaivalloista, sillä kirjoituskoneeni oli vanha, käytettynä ostettu matkakirjoituskone. Parasta siinä oli väri: punainen. Minua kaduttaa kovasti, että heitin sen pois, sillä se saattaisi olla nykyään aika arvokas rahallisestikin. Ehkä joku pelasti sen roskiksista niin kuin minä pelastin ikivanhan painavan koneen, joka on tällä hetkellä Blogger-profiilikuvassanikin. Se lepää kuin iso koira divaanini vieressä.


Käsinkirjoittaminen ja tietoneella näppäileminen ovat aiheena blogikirjoituksessa Kynä on näppäimistöä väkevämpi
Siinä tuodaan esille myös äskettäin HS:n kuukausiliitteessä ollut artikkeli ja siinä esitetty mielipide, joka on nykyään keskustelunaiheena monissa maissa, se että kun kirjoitetaan käsin, useammat aivojen osat aktivoituvat.
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47) Ottakaa Kuukausiliite esille ja lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet.

Tulisiko kirjailijalle parempaa tekstiä, jos hän kirjoittaisi käsin? Onko käsin kirjoittaminen klassisten romaanien monipuolisuuden ja erinomaisuuden salaisuus?  Tove Janssonkin kirjoitti käsin, mutta hänellä olikin hyvä käsiala. Se kelpasi painettavaksi, muiden käsin kirjoittaneiden piti viedä käsikirjoituksensa konekirjoittajalle, joka laittoi kirjailijan epäselvätkin harakanvarpaat luettavaan muotoon.

perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

MacCat


MacCat, originally uploaded by Anna Amnell.
Nestor tutkii tietokonetta.

Antibioottipakkaus tietokoneen vieressä kertoo, että flunssasta tuli poskiontelon tulehdus. Heräsin viime yönä kahdesti siihen, että joka ainoaan hampaaseeni koski niin kuin niitä olisi vedetty pois. Uusi kokemus, jota en halua uudelleen. Kuuluu tämän flunssan oireisiin.

Nyt tiedän, miltä kidutettavista tuntui keskiaikana.

En enää yritäkään mennä terveyskeskukseen, joka on muutaman korttelin päässä. Odotusjono puhelimessa on niin pitkä, että siihen ne rahat menevät ja lääkärille pääsee joskus. Onnellisia olette te, joiden terveyskeskukset toimivat tehokkaasti. Yksityislääkärille pääsee onneksi heti, ja palvelu on ystävällistä.

Pitäisikö kirjoittaa muistelmat?


Nestor and computer, originally uploaded by Anna Amnell.
Nestor Burma pohtii

lauantaina, kesäkuuta 11, 2011

Kommentti Ikkunaiineksen blogiiin


Runeberginkatu-Linnanmäki, originally uploaded by Anna Amnell.

Blogisiskon kommentti Ikkunaiineksen kesäpäiväkirjaan.

On hauskaa lukea tätä blogia, sen kirjoituksia ja kommentteja. Ne avartavat maailmaani, kun kamppailen erakkomaisesti uuden tietokonesysteemin kanssa. Tämä blogi tuo kesän tuulahduksia töölöläisen kivikadun varrelle, jossa keskenkasvuiset lehmukset ja kaukana suurempien puiden takaa häämöttävä Linnanmäki ovat ainoa merkki kesästä.:)

Minibulevardikasvaa. Runeberginkadun minibulevardi.( bulevardi = puistokatu, jossa on keskimmäisenä ajoradat, joiden reunoilla on puurivit, ja reunimmaisina kevyen liikenteen väylät.)

Lisäys:. Kuvien käsitteleminen ja lähettäminen on erilaista kuin Windows-systeemissä. Mm sitä nyt opettelen.

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Sähköisku tietokoneesta


069, originally uploaded by Anna Amnell.
Sain tänään sähköiskun tietokoneestani. Se oli aikamoinen yllätys. Suljin varovasti koneen ja sanoin sille hyvästit.

Mieheni oli sitä mieltä, että oli parasta ostaa heti uusi tietokone. Onhan entinen koneeni ollut jo monta vuotta. Päädyimme Maciin, jota olen käyttänyt loma-aikana sukulaisemme luona. Mutta aloittaminen aivan uudella systeemillä on ollut aikamoista kakostelua.

Onneksi olin vaistollani ottanut kaiken talteen vanhasta koneesta - se oli käyttäytynyt niin oudosti jo pitkän aikaa.

Olen ihan tyytyväinen, kun olen osannut aloittaa tällä, päässyt pitkän yrittämisen jälkeen toiseen sähköposteistani, Flickriin ja vihdoin tänne Bloggeriinkin - vasta lähetettyäni kuvan Flickristä. Facebookissa pääsen vain vanhaan tiliini, joka jököttää siellä valmiina putkahtamaan esille. Pitäisi käydä poistamassa sieltä kuvat ja jutut - ne eivät haihdu, kun lopettaa tilin. Facebook -tilini (uusin)

Torstaina onkin kulunut kuusi vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Jos pääsen edelleen blogeihini, kirjoitan jotain juhlavampaa.

tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Muuttaako Internet sittenkin aivomme?




Vuonna 2007  pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin.  Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti  vastustusta seminaarin osanottajisssa,  varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.

Tänään  kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen,  Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.

Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."

Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
 (Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)

Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten  tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on  tottunut lukemaan.

 Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?

Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot

Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.

keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010

Kuudes vuosi bloggaajana

310

Tämä tuntui bloggaamisen 5-vuotislahjalta, tuulettimella varustettu alusta, joka estää kannettavan tietokoneen kuumentumisen. 

Kuudes vuosi bloggaajana alkoi ihan huomaamatta kesäkuun alussa. Viime viikot olen pitänyt bloggaustaukoa, sillä tietokoneeni joutui huoltoon.

Olo on jälleen kuin aloittelijalla, sillä olen vaihtanut Windows Vistan Windows 7:ään ja hankkinut uuden virussuojaohjelmankin.

Moniblogisuutta oudoksuttiin alkuvuosina, mutta nyt se on tavallista.

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Pakkopuolaa ja tuuletusta

Jouduin eilen kamppailemaan vanhan tietokoneeni kanssa, kun laitoin siihen korjauslevyn. Ensinnäkin asentaminen ei ollut onnistua ollenkaan. Toisen tietokoneen avulla löysin neuvon: Amilolla on tapana kuumentua, ja neuvottiin pitämään tietokonetta viileässä. Niinpä istuin tietokoneen ääressä avoimen ikkunan vieressä. Onneksi vuoteen taakse oli laitettu talteen vanhemman (ja mieluisamman) pöydän levy, joka toimi tukena. Ei onnistunut. Laite kuitenkin viilentyi.

Katsoin neuvoa netin keskustelusivuilta, ja recovery-levy lähti liikkeelle kivasti, mutta lopahti, kun tultiin 99 prosenttiin. Aina uudestaan, vieläkin ovat sormet kipeinä, sillä niiden piti liikkua kilvan tietokoneen kanssa.

Luin, että levy voi olla vahingoittunut. Onneksi oli toinenkin levy, monikielinen, jossa mainittiin myös suomi. Se alkoi lupaavasti englannilla - ja vaihtui äkkiä ilman mitään varoitusta puolaksi!
Mitään ei voinut tehdä.

Niinpä varakoneeni on puolankielinen. Onneksi kaikki lisäosat kuten Google, Flickr ym ovat joko suomeksi tai englanniksi.

Olenko oppinut puolaa? 'Moj' =minun. Muutakin olen oppinut Google Kääntäjän avustuksella.
Kone täytyy viedä sittenkin huoltoon, sillä käsittääkseni yksityisillä ihmisillä ei ole keinoja muuttaa tietokoneen kieltä. Outo juttu.

Huom! Alemmassa kuvassa näkyy pieni keksintöni. Koska varsinkin tuo vasemmanpuoleinen tietokone eli Amilo kuumentuu nopeasti, laitoin sen alle matalan puulaatikon, joka on avoin tuuletusaukkoihin päin. Suosittelen!

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Internet on hyväksi aikuisten aivoille

Hei Silver surfers ja muut aikuiset! Hyviä uutisia:

Kannattaa käyttää nettiä ja tulla kokeneeksi netin käyttäjäksi. Uusin tutkimus osoittaa, että Internet on hyväksi keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten aivoille. Se saattaa jopa ehkäistä iän tuomia fysiologisia muutoksia, jotka hidastavat aivojen toimintaa.

Aivan yksinkertainenkin tiedon etsiminen netistä piristää aikuisten aivoja. Se on monipuolista aivojen toimintaa. Vanhentuessa aivoissa tapahtuu muutoksia, kutistumista ja solujen aktiivisuuden alentumista, mikä voivat vaikuttaa aivojen toimintaan.

Ristisanatehtävien tekeminen, Scrabble, virkkaaminen (tämä artikkeli mainitsee vain kaksi ensimmäistä) ovat hyväksi aivoille, niin myös lukeminen. Nyt listaan voidaan lisätä netissä surffaaminen!

Tutkimuksessa verrattiin Internetin ja lukemisen vaikutusta aivoihin. Molemmat toiminnat tekivät aktiivisiksi ne aivojen alueet, jotka kontrolloivat kieltä, lukemista, muistia ja visuaalisia kykyjä.

Netin käytttäminen tuotti lisää aktiivisuutta alueilla, jotka kontrolloivat päätösten tekoa ja nimenomaan monikerroksista päättelyä - mutta vain kokeneissa netin käyttäjissä. Netissä lukemisessa on se ero, että siinä täytyy tehdä valintoja siitä, mitä klikkaa saadaakseen sopivaa informaatiota.
Harjoitus antaa taitoa Internetin käytössäkin.

Tämä kaikki osoittaa, että aivot ovat herkät ja voivat kehittyä ihmisen vanhentuessa. Ihminen voi mahdollisesti ehkäistä dementian tuloa harjoittamalla jatkuvasti henkisesti stimuloivia aktiviteetteja.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon ihmissuhteet, liikunta ja tasapainoinen ravinto.

(BBC, University of California Los Angeles, American Journal of Geriatric Psychiatry)

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Lukeminen ja aivot. Tietokone ja aivot?

9252270666_76141d5e55


Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".

Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.

Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.

Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.

Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.

Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.

Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.

Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.

Puhu lapsellesi, lue lapsellesi

Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös




Neulominen ja aivot

http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html


Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Lukijan aivot

Luinkirjan

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Scrabble-peliä aamutuimaan




Scrabble lienee maailman suosituin seurapeli. Jokin vuosi sitten näin sanomalehdessä valokuvan, jossa Judi Dench ja Maggie Smith pelasivat pienikokoista matka-Scrabblea jopa Hollywoodissa Oscar- juhlia odotellessaan uima-altaan reunalla froteekaavuissaan.

Meillä pelataan yleensä suomenkielistä Scrabble-peliä iltaisin. Sääntöjen mukaan Scrabblessä kelpaisivat Suomessa vain Nykysuomen sanakirjan sanat. Yleensä onkin niin, että sängyn päälle kertyy Scrabblen viereen erilaisia sanakirjoja. Pelaajat kehittelevät kuitenkin tästä pelistä omia versioitaan.

Olemme levittäneet tätä sanapeliä ystäväpiiriinkiin. Kun pelasin Scrabblea sisareni kanssa, hyväksyimme kaikki mahdolliset sanat, myös murteen, slangin ja tuotenimet. Emmekä laskeneet pisteitä.

Mieheni ja minä - savolaisia kun olemme - hyväksymme yleiskielen lisäksi myös "uusiosanat" eli keksityt sanat ja yhdyssanat, jotka olisivat loogisia. 'Pehmolumenajoyö' toi minulle paljon pisteitä muutama vuosi sitten.

Tänä aamuna jännäsin loppuun asti, saanko kasaan uuden sanan, josta tulisi paljon pisteitä. Sain pelin lopulla: 'nisälisä', joka voisi olla parempi sana kuin 'silikonit'. Sana 'nisälisäke' oli myös mielessä, sehän on jo nimenä eräälle aivojen osalle.
[mammillary body =corpus mamillare = nisälisäke-niminen osa aivoissa; mammillary=nisänmuotoinen ]

Yllä olevassa Wikipedian artikkelissa on linkki myös lyhyeen suomenkieliseen selostukseen.

Scrabble pitää aivot pirteinä.

perjantaina, tammikuuta 05, 2007

Don't write. Look at me!


Don't write. Look at me!, originally uploaded by amnellanna.

Älä enää kirjoita. Leikitään jo!

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Tietokoneen näyttö vaikuttaa kirkasvalolampun tavoin

Olen ihmetellyt sitä, että kun minulla on menossa jokin vaativa kirjoitustyö, minun on myös hyvin helppo kirjoittaa vaikkapa näitä blogikirjoituksia. Nyt taisi paljastua syy: Tietokoneen näyttö toimii niin kuin kirkasvalolamppu (Madam 1/2006 - nimi uudessa muodossa). Se piristää, panee aivot ylikierroksille ja sekoittaa vuorokausirytmiä.

Monet ihmettelevät blogikirjoituksissaan sitä, että heitä ei nukuta tavalliseen nukkumaanmenon aikaan. Minäkin olen ihmetellyt sitä. Onneksi kuitenkin nukahdettuani nukun aina hyvin syvää unta ja riittävän kauan, kun ei tarvitse herätä herätyskellon käskyyn.

Tietokoneen äärestä täytyy lähteä liikkeelle tunnin välein. Saman asian neuvoi minulle jo kauan sitten eräs lääkäri. Menen juomaan vettä, kuntopyörää ajamaan tai minipäiväkävelylle kotona. Siinä kävellessä voi tehdä samalla pieniä venytysliikkeitäkin niin kuin kissa.