Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietokone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tietokone. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, elokuuta 14, 2005

Bodaa aivojasi ristipistoilla


Tämä hienostunut merkkausliina on kanadalaisesta museosta. Suomalaisista merkkausliinoista kertoo www.virtualhelsingin nettimuseo kauniiden kuvien kera.

Tytöt aloittivat naisen töihin tutustumisen ennen aikaan varhain. Ompelutöitä tehtiin jo lastentarhaiässä. 8-10 -vuotiaat ompelivat merkkausliinan, johon tallennettiin malli aakkosista ja erilaisista koristeaiheista, joita tarvittiin nimikoimisessa.


Olen harrastanut jo kauan ristipistojen tekemistä ja muita käsitöitä. Kaikkien projektien ei tarvitse olla yhtä mammuttimaisia kuin Pennsylvania Dutch Quilt, josta kerroin aikaisemmin. Pienikin työ voi tuottaa iloa ja on mukava lisä kodin somistamiseksi. Tämä työni on nimeltään "Vanha koulutalo", oikein vanha pohjois-amerikkalainen malli.

Suomalaisissa museoissa ja antiikkimarkkinoilla voi nähdä vanhoja käsitöitä. Ehdoton suosikkini on Suomenlinnan eräässä museossa oleva ristipistoilla koristettu matto. Joukko naisia teki sen joskus 1800-luvulla morsiuslahjaksi ystävättärelleen. Kukin teki yhden ruudun, ja sitten ruudut ommeltiin yhteen.

Mustapohjaisessa matossa on enimmäkseen kukkakuvioita. Yhdessä ruudussa on kuitenkin kuvattuna apina. Juuri se apina tekee siitä matosta unohtumattoman. Olen kertonut tästä matosta täysin muistini varassa. Sen näkemisestä on kulunut vuosia. Tällaisena kuitenkin sen muistan. Jos joku on nähnyt sen äskettäin, hän voi kertoa lisää, esimerkiksi sen, onko se tehty kokoristipistoilla vai puoliristipistoilla (petit point).

Muisti ja käsityöt kulkevat käsi kädessä. Lehtiuutinen kertoi nimittäin äskettäin, että ristipistojen tekeminen on aivoille yhtä hyväksi kuin ristisanojen tekeminen.

Käsitöiden harrastajilla on paljon blogeja. Voit löytää niitä blogihakemistosta. En tiedä, onko joukossa yhtään miestä. Monet miehetkin tekevät ristipistotöitä. Miestenkin aivot tarvitsevat monenlaista bodausta.

maanantaina, heinäkuuta 04, 2005

Arki on alkanut
















Kuva: Joonas Heiskanen©

Ei enää päiväkausien netissä asumista ja uudella tietokoneella leikkimistä. Kirjoitustyö on taas alkanut. Tähän asti olen kirjoittanut mieheni ja lasteni koneilla. Nyt minulla on elämäni ensimmäinen ikioma tietokone. Kun aloitan päivän työt, näen edessäni rauhallisen metsäpolun Muonion läheltä Rauhalasta. Sukulaiseni  aloitti siitä Lapin vaelluksensa.

Sisareni on käynyt kuluneen kuukauden aikana Helsingissä kahdesti ja neuvonut minua käyttämään tätä uutta tietokonetta ja lisälaitteita, joita tarvitsen sen kanssa. Sisareni osaa opettaa, vaikka ei ole ollut koskaan opettaja. Mutta onhan hän äiti. Roolit vaihtuvat sisaruksilla. Meilläkin yhä useammissa asioissa pikkusisko neuvoo isoasiskoa.

Jos ei olisi laskuria, luulisin että kirjoitan tätä blogia vain itselleni. Kiitos teille, jotka käytte vilkaisemassa tätä päivittäin. Toivon, että pääsen vähitellen oikeaan blogin pitämiseen.

Mitä toivon blogini olevan? Toivon, että blogissani olisi samanlaista kuin meillä kotona. Voi jutella milloin mistäkin. Mette sanoi jotakin samanlaista blogeista eräässä haastattelussa. Tervetuloa ilmaisemaan mielipiteenne.

sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2005

Haamuja virtuaalimaailmassa

Blogimaailma on minulle vielä yli kolmen viikon tutustumisen jälkeenkin täynnä arvoituksia. Koodien hieroglyfit ovat alkaneet avautua, mutta Blogistanian kieli on vielä mystistä, vaikka se olisi kirjoitettu normaalikirjaimistolla.

Sateisena juhannuspäivänä mieheni sukelteli kesälomalaisen innolla digitaalisten kanavien lumoissa. Mieleen tulivat Narnia-kirjojen lätäköt, joihin lapset hyppelivät ja huomasivat joutuneensa eri maailmoihin. Varmaankin C- S. Lewisoli Oxfordin pubeissa kuullut puhuttavan tieteen monista mahdollisuuksista. Vai olivatko nuo lätäkötkin peräisin jostain mytologiasta? En muista, käsittelinkö niitä kauan, kauan sitten Narnia-gradussani.

Tässä on paikallaan muutama varoituksen sana lukijalle. Olen kasvanut Savossa ja tapani kertoa asioita on savolainen: kerron mutkitellen ja rönsyillen.

Kun siis mieheni vaihteli digitaalisia TV-kanavia tuossa lähelläni keinutuolíssaan, minä vain vilkuilin niitä ohimennen. Loman ajaksi uusi tietokoneeni on siirretty olohuoneeseen. Sohvalla makaillen, tyynyihin nojaillen voin tutustua siihen. Voin aivan kuvitella, kuinka jossain ärähtää "mitä minä sanoin" se pahansuopainen sielu, joka (nimimerkillä) moitti minun tuhlaavan kirjallisuusapurahoja osallistumalla hänen mielestään liian ahkerasti internetkeskusteluun.

Opettelen käyttämään uutta tietokonetta "leikkimällä" sillä, jotta osaisin käyttää sitä tehokkaasti työssäni. Samalla tavallahan vanhemmat lohduttautuvat: Antaa tytön/pojan leikkiä tietokoneella. Jos se vaikka sillä leipänsä ansaitsee. Näin on käynyt ainakin meidän perheessä.

Opin tässä juhannusviikonlopulla laittamaan kuvia ja linkkejä blogiini. Harvoin olen ollut niin ylpeä kuin tämän saavutuksen jälkeen. Varmaankin naisten kympin tai maratonin juosseet ovat tunteneet jotain samanlaista.

Juhannuspäivän valoisaan yöhön ilmestyi kuitenkin uusi arvoitus. Blogilista kertoi, että minun blogissani on haamuja! Haamukirjoituksia. Kaikkitietävä Googlekaan ei kertonut, mitä ne ovat, joten jouduin menemään nukkumaan arvoitus päänalusenani.

Luulen keksineeni, mitä haamukirjoitukset ovat ja miten niitä on blogiini tullut. Opin lähettämään kuvia Bloggerbotin kautta. Kuva lähetetään omaan blogiin, ja se ilmestyy sinne "postina", kuin uutena kirjoituksena ja voidaan laittaa varsinaiseen kirjoitukseen/lastuun/päreeseen. Lähetin kuvat ensin rinnakkaisblogini lipastonlaatikkoon. Laitoin sitten myös varsinaiseen blogiini mielestäni käytännöllisen "salalokeron". Mutta isoveli on tarkkaillut minua. Olenko arvannut oikein?

Tietokonehaamuja liikkuu muuallakin kuin blogimaailmassa, jopa reaalimaailman kalmistoissa. Eräs pappi kertoi menneensä toimittamaan hautausta, joka oli ilmaantunut tavalliseen tapaan hänen tietokoneensa toimitusluetteloon. Mutta mitään vainajaa ei kuitenkaan ollut paikalla, ei ollut omaisiakaan. Selvisi, että sama pappi oli haudannut kyseisen vainajan jo vuosi aikaisemmin. Seurakunnan virastossa kukaan ei tiennyt, mistä tämä vainaja oli putkahtanut esiin uudestaan. Nykyajan haamut näyttävät kummittelevan tietokoneissa.

Ei ihme, että joku on jo keksinyt huippusuositun tietokonepelin, jonka virtuaalimaailmassa yli miljoona ihmistä seikkailee näinä päivinä, osa heistä haamuina, "undead". Financial Times oli uhrannut miltei puoli sivua kertoessaan tästä virtuaalimaailmasta. Lehti on kuitenkin kadonnut paperikeräykseen, enkä voi pekkajnykäsmäisesti laittaa siitä fiksua linkkiä blogiini.