Näytetään tekstit, joissa on tunniste tsunami. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tsunami. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, maaliskuuta 16, 2011

Jotain uutta Japanin tilanteesta


Kuulin osan ohjelmasta, jossa France24 haastatteli Lontoossa toimivan Chatham Housen (Independent thinking on international affairs) asiantuntijaa Japanin tilanteesta. Tämä asiantuntija vastasi mm. siihen, miten on mahdollista, että Japani, atomipommin ensimmäinen uhri, turvautuu energian saannissaan 30%: n osuudelta atomivoimaloihin. Syynä on se, että Japani joutuu hankkimaan suurimman osan energiaansa ulkomailta, Lähi-Idästä. Omassa maassa ei ole vaihtoehtoisia energianlähteitä juuri ollenkaan.

Toinen kohta oli se, että Japani tulee käyttämään kulttuurisia ja uskonnollisia voimavarojaan elpymiseen. Tyypillinen oli keisarin puhe.

 Hyvin tärkeää on kansainvälisen yhteisön antama apu. Suomessakin voitaisiin ryhtyä miettimään, mitä me voimme tehdä Japanin auttamiseksi. Se olisi tässä tilanteessa tärkeintä. Ehdottomasti tärkeämpää kuin jossitella siitä, mitä Suomessa voisi tapahtua.

Asiallisia ohjelmia atomienergiasta on onneksi runsaasti.

Voiko tänään olla optimistinen?


Töölö, Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Atomivoimaloiden vahingoittuminenkin on ollut Japanissa luonnonkatastrofi, johon kukaan ei ole voinut varautua. En ole atomivoimala-asiantuntija, joten en osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä. Voin vain kuunnella eri osapuolia.

Pitäisikö luopua kokonaan atomivoimaloista? Mutta muutkin tavat tuoda energiaa ovat luontoa tuhoavia. Mielestäni ainoa mahdollisuus on, että oppisimme tyytymään vähempään, elämään vaatimattomammin.

Se on minusta ikävää, jos tästä tilanteesta tehdään pelkkä poliittinen kiistakysymys. Emmekö uskalla myöntää ihmisen pienuutta ja epävarmuutta, elämän haurautta? Siitähän on lopulta kysymys. Emme voi hallita kaikkea.

Vuoden 1924 maanjäristys Japanissa. Katso ylin pieni kuva maalauksesta

perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Tapaninpäivä, joka ei unohdu

Siihen aikaan, jolloin oli vielä lunta ja hevosia, mentiin tapanina rekiajelulle. Kun rekiajelut katosivat historiaan, mentiin tapanintansseihin. Nykyään tulee ensimmäiseksi mieleen tapaninpäivä, joka järkytti koko maailmaa ja kosketti myös monia suomalaisia.

Meidänkin lähellä on talo, josta kuoli tsunamissa äiti lapsineen. Vähän kauempana olevassa rakennuksessa on työssä nainen, joka menetti tsunamissa kaikki jälkeläisensä, ainoan lapsensa, tämän puolison ja lapset. Säilytin pitkään kännykässäni viestiä, jonka poikani lähetti tuona tapaninpäivänä Sri Lankasta.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Dramaattisia tekstiviestejä

Luulin jo, että kännykkäni on rikki. Minulle lähetetyt tekstiviestit eivät tulleet perille. Sitten huomasin, että olin tallentanut liikaa saamiani viestejä. Mutta millaisia viestejä!

"Kaikki suomalaiset evakuoidaan. Saavumme Helsinkiin huomenaamulla." 27.12.2004. Viesti Sri Lankasta.

Olimme vastassa lentoasemalla. Samassa koneessa kuin omaisemme tuli ihmisiä uima-asussa huopa harteillaan, iho naarmuilla ja mustelmilla ja lapsia ilman vanhempia. Kirkon kriisijoukot olivat auttamassa. Poikani ja miniäni olivat päässeet säikähdyksellä. He olivat olleet korkealla vuoristossa siihen aikaan, kun tsunami tuli. Loma keskeytyi, sillä hotelli, johon heidän oli määrä mennä seuraavaksi viikoksi, oli joutunut veden valtaan. Turistit lähetettiin tieltä pois. Oli tärkeämpiä asioita kuin turismi.

Sri Lankasta tullut ensimmäinen lyhyt, keskenjäänyt puhelu oli säikähdyttänyt meidät tosissaan: "Jakartassa on ollut maajäristys. Vesi nousee tänne asti. Olemme turvassa."

Uutinen tsunamista oli tullut Sri Lankassa matkaileville Jakartasta. Samaan aikaan Australiassa retkeilemässä ollut sukulainen, joka koti oli silloin Indonesiassa, ei tiennyt asiasta mitään, vaan lähetti viestin:

"Hyvää Boxing Daytä. Täällä Tapaninpäivä näyttää sujuvan shoppailun merkeissä." 26.12.".

Luettuani lisää tallessa olevia viestejä, päätin kirjoittaa vihdoinkin muistiin tärkeimmät niistä. Luonnoksistani eli omista viesteistä jääneistä kopioista, löytyi tämä viesti, jonka olin lähettänyt Mayanmarissa matkalla olevalle sukulaiselleni:

"Terveisiä 'sukujuhlasta', jollaiset mummon [vähää vaille 97-vuotiaana kuolleen äitini] hautajaisista tuli. Muisteltiin ja naurettiin paljon. Ikonigalleria-kabinetti oli upea. Seinät täynnä 1600-1700 -lukujen ikoneita 'luovutetulta alueelta'. Muistopäydällä myös NN:n kuvia. Kaksi muistoalbumia, NN:n ja mummon. Sama tarjoilu. Samat kynttilänjalat. " (Iisalmen Evakkokeskuksessa)

Siinä välissä oli myös viestejä siitä, mitä pitäisi tehdä Jakartan tulvassa vaurioituneille huonekaluille [ne korjattiín].

Perheen ja sukulaisten kesken oli vaihdettu viestejä säästä, pienistä ja suurista sairauksista, häistä ja hautajaisista. Useimmat viestit on tullut kuitenkin pyyhittyä pois. Nyt olen päättänyt kirjoittaa muistiin mahdollisimman paljon sellaisia tekstiviestejä, joilla on arvoa suku- ja henkilöhistorian kannalta.

Pidin pitkään tätäkin viestiä kännykässä:

"Venetsiassa oli upea ilma, hyvää ruokaa ja kaunista taidetta. Ainoa mitä ei löytynyt, oli kännykkälaturi."

Meillä nykyajan ihmisillä ei ole enää tapana kirjoittaa pitkiä kirjeitä, joita kirjoiteltiin ennen aikaan sukulaisten ja ystävien kesken, mutta onhan meillä tekstiviestit. Ehkä ne voidaan tulevaisuudessa siirtää heti muistiin omaan tietokoneeseen. Vai voidaanko jo? Onko tulevaisuus jo nyt - siinäkin asiassa?