sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2005

Puutarha taskussa


Kirja on puutarha taskussa, sanovat kiinalaiset. Kirja puutarhasta sitä enemmän.

Olen ajatellut aina, että jokaisen kunnon kansalaisen pitäisi tehdä luettelo kirjoistaan. Ystäväperheemme palkkasi eräänä kesänä teini-ikäisen tyttärensä luetteloimaan koko laajan kirjastonsa. Miksi minä en keksinyt tehdä niin?

Pitääkö aloittaa kirjoista, jotka ilahduttavat erityisesti? Kuten kaikilla innokkailla nojatuolipuutarhureilla minullakin on paljon kirjoja puutarhahoidosta, kasveista, kukkien syömisestä, tietenkin myös luonnon suurista puutarhoista: laaksoista, metsistä, kaskimaista.

Kipling kirjoittaa:

Oh, Adam was a gardener, and God who made him sees
That half a gardener’s work is done upon his knees.

(The glory of the garden, 1911)

Niin Blogisiskokin laskeutuu upon her knees erään kirjahyllyn eteen. Ei, on parempi istua tyynyllä. Pölyisin on 16-osainen puutarhanhoidon aakkosellinen tietosanakirja, 1. ja 14. osa puuttuuvat, onneksi ei 16. osa , jossa on latinankielinen hakemisto ja kirjan osien sisällysluettelot. Ostettu yksi kerrallaan dollarilla kappale kanadalaisen ruokakaupan A & P:n tarjouksesta.

Pölyä. Parasta käydä ottamassa allergialääkettä.

Huomaan, että olen ominut itselleni nuoremmalle pojalle lahjaksi ostetun kirjan Toronton luonnosta. Siinä on ihana pesukarhu kannessa. Nyt kynä käteen ja luetteloa tekemään.

Puutarhakirjojeni aarteita:

Kinahminmäen kaskimetsien kasvillisuudesta. Riitta Tujulin. (Olen ollut mukana kaskenpoltossa.)
Koulun värikuvakasvisto (korvaamaton)
Vuosi kasvitarhassa. Elizabeth Hoppe (Mitä tekisin nyt, jos minulla olisi puutarha?)
Kotimaan luonto-opas. Toim. Halkka et alia. (Rakas, painava ja kallis sijoitus.) 549 sivua.
Iloinen kasvitarha. John Seymor
Tiheikön väen vuodenajat. Jill Barklem (kuvakirja)
Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta. Jaroslav Kresánek
SKS:n Kansanomainen lääkintätietous
The Penguin Book of Garden Writing. Ed David Wheeler (Kiplingin runo tästä.)

Flowers as Food. Jane Newdick & Mary Lawrence
Gerrard’s Herbal (Elisabet I:n ajan lääkäri ja puutarhuri)
The Pursuit of Paradise. A Social History of Gardens and Gardening. Jane Brown. 1999.
Brother Cadfaels’s Herb Garden 1996. (Cadfael -fanien aarre keskiajan kasveista. Lainauksia Ellis Petersin Cadfael-kirjoista. Ihania kuvia.)
Old Wives Lore for Gardeners. Maureen & Bridget Boland. 1976. Siskokset kertovat Lontoon puutarhoistaan.
A Little Wilderness. A Natural History of Toronto. Ivy & Bateman
Läkeväxter. F. Stary & V. Jirásek.
Flowers of the Wild. Ontario and the Great Lakes Region. Zichmanis & Hodkins
Good Housekeeping Illustrated Encyclopedia of Gardening. Se 16-osainen, josta kaksi osaa puuttuu.

Käsi väsyy. Tästä luetteloinnista tulee iso juttu. Jääköhän se aikomukseksi? Kieliasukin pitää tarkistaa.

Mutta usein siitä puhe, mistä puute. Tällä kertaa puutarhasta, jota ei ole ja kirjojen luettelosta, jota ei ole.

Mitkä ovat Sinun lempikirjojasi tältä alalta? Vai tutkitko luonnonkirjaa?
Kysyy kesämökitön, parvekkeeton, hyönteisallergioista kärsivä mutta siirtolapuutarhasta yhä haaveileva ja ikkunalaudalla perhoskämmeköitä kasvattava ja päivänvarjon alla viihtyvä blogisiskonne.

(P.S. Anteeksi haamukirjoitukset. En saa korjauksia esille.)

lauantaina, heinäkuuta 30, 2005

Nuolenpääkirjoitusta

Haluatko tietää, miten nimesi kirjoitetaan sumerilaisten keksimällä nuolenpääkirjoituksella? Marja-Leena Rathjen kautta.
Suomi-sumeri -sanasto löytyy täältä.

perjantaina, heinäkuuta 29, 2005

Ovatko naisten ja miesten kirjoittamat kirjat sittenkin erilaisia?

Minulla on ollut jo pitkään työpöydällä artikkeli, joka on mietityttänyt. (Alan Riding: The gender equation and artistic recognition. – International Herald Tribune June 23, 2005.)

Olen odottanut, että siitä tulisi jotain puhetta Suomessakin. En ole nähnyt. Mutta eihän ainakaan minun kotipaikkakuntani lehdessä enää kirjallisuudesta paljonkaan kirjoiteta, ei varsinkaan naisten kirjallisuudesta.

Nouseeko joku ehkä heti takajaloilleen? Eihän sellaista olekaan kuin naisten kirjallisuus. On vain Kirjallisuus. Riding on myös ihmeissään: On alettu jakaa pelkästään naisille tarkoitettuja kirjallisuuspalkintoja kuten Orange Prize ja Mslexian naisten runopalkinto. Miksi näin?

Feminismin piti olla jo kuollut ja kuopattu. Ei pitänyt olla mitään eroa miesten ja naisten tuottamassa taiteessa. Postfeministisessä maailmassahan miehet ja naiset saavat samoja kirjallisuuspalkintoja. Naiset saavat niitä kuitenkin vähemmän kuin miehet. Ovatko naiset huonompia kuin miehet vai eikö naisilla ole yhtä hyvät mahdollisuudet palkintoihin? Riding kysyy.

Miesten maku määrää
kirjallisessa maailmassa

Miesten ja naisten kirjat vaikuttavat olevan sittenkin erilaisia. ”Miesten kirjoittamissa kirjoissa on ensinnäkin vähemmän intimiteettiä kuin naisten kirjoittamissa kirjoissa”, sanoo Debbie Taylor, englantilaisen kirjallisuuslehden Mslexian päätoimittaja (www.mslexia.co.uk). Lehden tekemän tutkimuksen mukaan miesten teksteissä kuvataan enemmän seksiä, väkivaltaa, työtä, työkaluja, ulkotiloja. Naisten kirjoissa taas on enemmän ihmissuhteiden, interiöörien, vaatteiden ja lasten kuvaamista.

Englannissakin naiset kirjoittavat, ostavat, lainaavat ja lukevat kirjoja enemmän kuin miehet, mutta kustantajien kirja-arvostelijoiden ja palkintojen antajien maku määrää – ja nämä ovat miehiä. Debbie Taylor sanoo, että miehet ovat hallinneet kirjallisuutta niin kauan, että miehinen maku on täysin vallitseva. ”We don’t know what is good anymore.”

Vain naiskirjailijoille luodut palkinnot eivät vie naista ghettoon, vaan tuovat edes jonkinlaista tasa-arvoa. Englannissa ne ovat tuoneet paremmin esille naiskirjailijoitten teoksia. Niitä arvostellaan nyt enemmän ja ostetaan enemmän. Naisten kirjoista puhutaan nyt ihan eri tavalla kuin esimerkiksi naisten arkkitehtuurista tai musiikista.

Näin Englannissa. Entä meillä?

Pirkko Anna Amnell. Julkaistu Blogisisko 1 -blogissa 29.7.2005