Lisääkö flunssa luovuutta?

Eilen iski kurkkukipu ja flunssa. Sopivaan vai sopimattomaan aikaan? Toissapäivänä tein nimittäin kiinnostavan havainnon: minulle oli kertynyt noin neljäsosa tekstiä uutta kirjaa varten.

Siitä tulee jatko-osa Aurora-kirjoihin. Jo on aikakin, ensimmäinen Aurora-sarjan kirja ilmestyi vuonna 1991. Siitä tuli toinen painos seuraavana vuonna ja kaksi jatko-osaa parin vuoden välein, edelleen kokopäivätyön ohella kirjoitettuna. Sitten iski 1990-luvun lama, kolmatta osaakin piti lyhentää paperin säästämiseksi, ja kustantajani lopetti pian nuortenkirjojen julkaisemisen. Muutaman vuoden kuluttua tapahtui muutos, uusi kustannuspäällikkö, uudet ideat. Aurora-kirjoja piti saada lisää. Ehdin tehdä yhden, kun taas tilanne muuttui.

Nythän on taas lama, joten kustantajaa tuskin löytyy tälle kirjalle. Mutta ainahan voi tehdä omakustanteen ja jopa painattaa kirjan ulkomailla. En aio murehtia tästä enempää. Parasta oli uuden idean syntyminen.

Sain joskus joulukuun alussa tämän uuden idean jatko-osaksi Aurora-kirjoihini. Luin yhdessä rysäyksessä pinon kirjoja valitsemastani aikakaudesta, ravasin netissä ja tulostin talteen. Sitten juttua alkoi syntyä, vähitellen, kohtauksittain kuten minun kirjoittamiseni yleensä etenee. Toissapäivänä sitten huomasin, että minullahan oli tästä aiheesta omaa tekstiä eri työnimillä merkityissä tiedostoissa. Ne piti tulostaa, käydä läpi tekstit ja verrata niitä. Sitten kaikki yhdeksi tiedostoksi. Tuli pitkä työpäivä.

Lopputulos oli iloinen yllätys: tekstiä on jo noin neljänneksen verran, todellisuudessa enemmänkin, sillä loppuvaiheessa lisätään lihaa luiden päälle eli yksityiskohtia kirjaan. Kirja on jo päässäni. Saa nähdä, milloin se ilmestyy kirjana. On vähän ruuhkaa, sillä toinenkin kirja on tekeillä samalla aikaa ja muitakin on eri vaiheissa. Jos minulla olisi sopiva yläkomero, tekisin niin kuin Helvi Hämäläinen aikoinaan, kokoaisin käsikirjoituksia sinne odottamaan parempia aikoja. Mutta tuleekohan niitä enää?

Artikkeli: Fyysinen sairaus ja luovuus When Walls Become Doorways: Creativity, Chaos Theory, and Physical Illness.Journal article by Tobi Zausner; Creativity Research Journal, Vol. 11, 1998. 8 pgs.
Sairastaminen ja varsinkin se miten taiteilija suhtautuu sairauteensa, vaikuttaa taiteilijan luovuuteen. Tutkimus kuvataiteista 1400-luvulta alkaen: "A period of illness was modeled
as creative chaos, which functioned as a time of transition to a new stage of life and the production of new art. " Sairaus voi olla siirtymävaihe uudenlaiseen kauteen.

Vrt. "Taide ja taudit" -luentosarja
Lisäys vuonna 2015
Jätin kirjan kesken, kun en saanut apurahaa sitä varten. Ehkä kirjoitan sen loppuun joskus. Päätin sen sijaan tehdä yhteispainoksen kolmesta Aurora-kirjasta ja kolmannen osan Lucia Olavintytär-kirjoihin.  Lucia ja Luka ilmestyi vuonna 2013 ja Vaahteralaakson Aurora 2014. Molemmat omakustanteita, sillä historiallisia nuortenkirjoja ei kuulemma enää haluta. Historia ei ole suosittua lapsile, vaikka aikuiset ahmivat historialliisa romaaneja.:)

Maaseutua kaupungissa

Raitsikka kympin toinen päätepysäkki on Eirassa, toinen entisen Huopalahden kauppalan alueella, ja sieltä voi löytää tällaisen metsämökkimaiseman vilkasliikenteisen tien varrelta.

Eira, Ullanlinna, Rööperi vai Kaartinkaupunginosa? Katso kommentit.

Kurkistuksia alas kaupunkiin

Valokuvat on otettu ikkunan läpi.

Valokuvablogi

Osa valokuvistani on valokuvablogissa. Kuva: osallistumiseni Värikollaasit-haasteeseen.

Kaupunki talvella

Design museo. Mikähän lienee syynä siihen, että suomalaiset ovat designin mestareita?

Kerro itsestäsi kirjojen nimien avulla

Kaisa Ikolalla on blogissaan hauska quiz, jolla bloggaaja voi kertoa itsestään kirjojen nimien avulla. Tarkoitus olisi käyttää niitä kirjoja, joita on omassa työhuoneessa.

Olen muuton vuoksi antanut pois hyvin suuren osan kirjoistani, lähinnä suomenkielistä kaunokirjallisuutta, sillä sitä saan aina kirjastosta tarvitessani. Joudun käyttämään näihin kysymyksiin vastatessani Internetin ja oman muistini varastoja useimmissa kohdissa. (K= kaapissa, I= Internet, M= omassa muistissa)

1. Oletko mies vai nainen? Pohjoisen renessanssin nainen (K)
2. Kuvaile itseäsi? Kylmät hermot, kuuma veri (I)
3. Kuinka voit? Kaikki kesken, kaikki hyvin (I)
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Surun ja ilon kaupunki (M)
5. Mihin haluaisit matkustaa? Egypti faaraoiden maa (K)
6. Kuvaile parasta ystävääsi? Havukka-ahon ajattelija (M)
7. Mikä on lempivärisi? Punainen ja musta (M)
8. Millainen sää on nyt? Lumen ja jään maa (I)
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Pitkän päivän ilta (M)
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Kahden kerroksen väkeä (K)
11. Mitä elämä sinulle merkitsee? Rauhallista elämää kotona (K)
12. Millainen parisuhteesi on? Unio mystica (K)
13. Mitä pelkäät? Kaikkien rakkaitteni puolesta (M)
14. Päivän mietelause? Onni pyörii (I)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Vitsissä löytyy (I)
16. Miten haluaisit kuolla? Matkalla kotiin (I)
17. Mottosi? Totuus on armoton (I)

Lukijat -luettelo poissa sivupalkista

En tiedä, onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa. Lukijoiksi ilmoittautuneiden joukossa oli ulkomainen blogi, joka ei selvästikään lukenut blogiani, vaan toteutti joitain muita tarkoituksia. Blogini hidastui, ja tuli muitakin ongelmia. En osannut poistaa vain tätä yhtä ongelmia aiheuttavaa blogia lukijoiden joukosta, joten poistin listan kokonaan. Tietokone tuli heti nopeaksi, ja pääsin jälleen Blogilistalle lukemaan omia suosikkejani. Mysteeri.

Scrabble sopii talvi-iltaan

Sanaristikkopeliä pelatessa voi jutella ummet ja lammet, sillä sanat, jotka putkahtavat mieleen pelatessa, tuovat mieleen muistoja, herättävät ideoita.

Katusoittaja

Katusoittaja työssään talvisessa Helsingissä.

Penrosen laatat talvella

016 Penrosen laatat talvella
Originally uploaded by Anna Amnell

Tarvitaan valoa, jotta kivilaattojen värit tulevat esille.
Penrosen laatat kirkkaassa valossa.

Kukan vaiheet

Amaryllis tuottaa iloa edelleen, oikeastaan useat amaryllikset vuorotellen. Kun yksi kukka lakastuu, toiseen nousee kukkavarsi. Valitettavasti kukkavarsi venyi jälleen kovin pitkäksi, joten leikkasin kukan ja laitoin sen veteen, jossa se kestää kauan. Joulukuun alusta lähtien on ollut kukkiva amaryllis piristämässä talvikautta.



Jos leikatun amarylliksen laittaa lasissa ruukun sisälle, se näyttää vielä muhkeammalta.

Haiti 2010

Punainen risti Katastrofirahasto: Haitin maanjäristys
Kirkon ulkomaanapu: Haitin maanjäristys

Kaupunki kauneimmillaan

Vanhan kirkon puiston ympärillä olevat talot eivät ole monesti näyttäneet näin ihmeellisiltä.

Helsinki helmilöissä

"Koko Helsinki on helmilöissä,
puistot kaikki kuurakaunehissa,
kaasut palaa, sähkölamput loistaa
esplanadi on kuin taikalinna."
Eino Leino: Helsinki helmilöissä. Runot I (Pyhä kevät 1901)

Kuvassa Villa Kivi (2010:01:11 13:52)

Kansallismuseo

052 Kansallismuseo
Originally uploaded by Anna Amnell

tammikuu

Lumiset puut kolmatta päivää

Tämä on kuin satumaa.l

Kansallisooppera lumen kaunistamana

Suomen Kansallisooppera näyttää kauniilta Töölönlahdelta päin varsinkin tällaisena päivänä. Huurre on pysynyt Helsingin puissa jo kaksi päivää. Monet kuljettavat tällaisina päivinä kameraa mukanaan tallentaakseen tämän ihmeellisen näyn.
Klikkaa näitä kuvia ja käy katsomassa Flickristä muitakin talvisia kuviani Oopperan ja Töölönlahden tienoolta.





Luminen metsikkö Helsinginkadun toisella puolen Oopperaa vastapäätä.

Linnanmäki talvella

Kun kirkastuu, näkyy Linnanmäki. Siinä voisi olla kiinnostava kuvauskohde, jos olisi parempi kamera.

Tämä kuvani on partiolaisten nettilehdessä Hawkxeye  1/2010(PDF) Hauskaa!

Linnanmäki toiselta puolen kuvattuna.

Valokuvaaminen: Valkea aamu

Minusta on kiinnostavaa ottaa paljon kuvia jostain tietystä kohteesta, jota voin kuvata milloin hyvänsä. Kun kirjoitan, palkitsen itseni välillä ottamalla jonkun valokuvan joko maisemasta, jonka näen ikkunasta, tai joistain kotona olevista esineistä kuten vaikkapa nukkekodeistani, joita kuvasin paljon pari kolme vuotta sitten.

Lopulta kertyy paljon kuvia samasta kohteesta, mutta vain muutamat niistä ovat niin kiinnostavia, että haluan säilyttää ne. Edellisessä asunnossamme ikkunasta näkyvä maisema oli mahtava panorama, ja sain siitä vähällä vaivalla ja usein upeita kuvia. Tilanne on muuttunut, mutta huurre arkisen töölöläisen kadun lehmuksissa tuo takaisin jotain siitä ilosta, jota koin ottaessani kuvia aikaisemmin.

Seuraava vaihe olisi tietenkin se, että alkaisin käydä valokuvauskursseilla tai opettelisin muuten vain käyttämään hienompaa kameraa. Koska en ole mikään tekniikan nero, valitsisin silloinkin täysautomaattisen kameran. Hyvät kamerat ovat kuitenkin niin kalliita, että en ostane uutta kameraa vielä pitkään aikaan.

Lumi ja valo

Talvella on omat ilonsa. Maisemat muuttuvat, jopa arkinen Töölö muuttuu keskiyöllä lumen ja valon leikissä Eldoradoksi, kultaiseksi kaupungiksi.

Sikamessias-kantelija Kyösti Laari ja taide

Yksityiskohta kuvasta, jonka otti Aune Kämäräinen

"Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon", sanoi muurari Kyösti Laari, joka teki kuuluisan Sikamessias-kantelun. Hän ei halunnut julkisuutta. Hänet oli vaikeaa saada suostumaan haastatteluun ja vielä vaikeampaa saada valokuvatuksi, kunnes valokuvaaja keksi kuvata hänet erään vanhan maalauksen edessä, joka esitti Johannes Kastajaa.

Huomaan, että mm Kiasman sivuilla käsitellään Sikamessias-tapausta ja ollaan sitä mieltä, että "Koskisen teosten provokaatio on kenties laimentunut, mutta hänen esiin nostamansa kysymykset ansaitsevat edelleen tulla pohdittaviksi". Ehkä on aiheellista muistella myös toista osapuolta, kantelun tekijää, joka ei ole enää elossa.

Sikamessias-tapaus on minulle hyvin tuttu, sillä tein siitä ensimmäisen lehtijuttuni, ihan vain sattumalta, rahapulan vuoksi, kun opintolainaa piti lyhentää. Sikamessias-juttua oli käsitelty jo kerran oikeudessa, ja se tuli uudestaan käsittelyyn viisi päivää sen jälkeen, kun haastatteluni Kyösti Laarista ilmestyi Suomen Kuvalehdessä. Se alkaa näin:

"Viimesyksyinen, 23. nuorten näyttely Helsingin taidehallissa oli edellisistä poikkeavasti laadittu niin, että näyttelyllä oli teema: taide osallistuvana. Näkyvimmällä paikalla näyttelyssä oli turkulaisen Harro Koskisen yli kolme metriä korkea puulle maalattu työ, jossa oli kuvattu vaaleanpunainen sika ristiinnaulittuna pyhimyskehä pään yläpuolella. Näyttelyn juryn mielestä tämä Sikamessias edusti uutta ja poikkeavaa taiteellista ilmaisua. Mutta kaikki eivät olleet suinkaan samaa mieltä. Eräs sveitsiläinen sanomalehti joutui maansa kahden katolisen ja yhden protestanttisen kirkon ankaran arvostelun kohteeksi julkaistessaan kuvan Sikamessiaasta, jota nämä pitivät 'jumalaapilkkaavana shokkitaiteena'. Suomen kirkon johto puolestaan vaikeni asiasta, mutta helsinkiläinen 35-vuotias muurari ja yksityinen [luterilainen] evankelista teki rikosilmoituksen taiteilijaa ja juryä vastaan sekä kantelun kirkollista johtoa vastaan välinpitämättömyydestä."
(Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään. Teksti: Pirkko Pekkarinen. Valokuva: Aune Kämäräinen. Suomen Kuvalehti 2.10.1970)

Median osuus oli hyvin tärkeä, suorastaan ratkaiseva tässä kantelutapauksessa. Kiasman artikkelissa sanotaan, että kantelun tekijä teki rikosilmoituksen nähtyään taulun näyttelyssä. Näin ei ollut. Hän oli kuullut näyttelystä radiosta ja nähnyt taideteosen kuvan sanomalehdessä. Kyösti Laari kertoi nauhoittamassani haastattelussa:
"Minä kuulin radiosta ensimmäisen kerran, että tällainen työ on tehty, sellainen sikamessias."

Radiouutinen toi Laarin mieleen Martiniquen tapauksen vuodelta 1902, jolloin ristiinnaulittua sianraatoa oli kannettu karnevaalikulkueessa, ja pian sen jälkeen St.Pierren kaupunki tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. Laari pelkäsi Helsingille tapahtuvan jotain vastaavaa.

Kun Laari näki viikon kuluttua ruokatunnilla sanomalehdessä valokuvan Sikamessias-teoksesta ja kun piispa Lauha ja kirkko yleensäkään ei ollut reagoinut millään tavalla asiaan, Laari tunsi "ajatuksen kautta" Jumalalta saadulla käskyllä, että hänen velvollisuutensa oli toimia, kun muut eivät tehneet mitään.

Millainen mies oli Kyösti Laari? Hän oli ujo ja ystävällinen ihminen, hyvin hauraan tuntuinen muurariksi. Hän oli lisäksi henkilökohtaisesti kiinnostunut taiteesta. Tärkeintä olikin tässä Sikamessias-tapauksessa ollut Laarin mukaan teoksen sanoma, ei niinkään itse teos. Ja vastuu ei ollut Laarin mielestä vain taiteilijalla. Syyte kohdistui yhtä lailla 23. nuorten näyttelyn järjestäjiin.

Kyösti Laari:
"Joku kysyi radiossa vai oliko se lehdessä eräältä juryn jäseneltä, miksi he panivat Sikamessiaan ensimmäiseksi esineeksi, mikä näyttelyyn tulijaa kohtaa. Niin siihen vastattiin, että kun tätä Jeesus-höpötystä vai oliko se roskaa on saarnattu kaksituhatta vuotta, niin meidän täytyy iskeä takaisin, niin että tuntuu [tekstin lihavointi Suomen Kuvalehden]. Se paljasti hengen."

Kysyin: Mikä on muutoin suhtautumisenne taiteeseen? Laarin vastaus yllätti minut täysin.

Näin Kyösti Laari sanoi: " Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon. On täysin väärä sellainen käsitys, että uskovaiset ovat automaattisesti taiteen ulkopuolella. Ei ikinä: sellaiset taideteokset kuin Sibeliuksen "Finlandia", Hiltusen Sibelius-monumentti ja sellaiset runot kuin "Kylväjä"[Mannerkorpi: Kylväjä lähti kylvämään ?]tai [Eino Leinon] "Apollo" tai väkevät maalaukset. --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla! Radiokuunnelmista parhaimpana pidän tsekkoslovakialaista "Luottamuksen linjaa"[?].
--
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "

Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta."

Näin siis runoutta, taidetta ja musiikkia rakastava 35-vuotias muurari Kyösti Laari teki Suomen ehkä kuuluisimman kantelun jumalanpilkasta.

Nykyään termi on "uskonrauhan rikkominen". Suomen rikoslaki luku 17 § 10: Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä -- on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970. Pirkko Anna Amnell [vuoteen 1998 Pekkarinen]
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias

Lehmukset huurteessa

klo 7.48 a.m.
Hauska yllätys aamulla. Toivottavasti lumi säilyy oksilla niin kauan, että huurteiset puut voi nähdä myös päivänvalossa.



klo 8.27 a.m. ja alinna seuraava



Näin vähän yli 9

Punainen ja valkoinen

Punainen ja valkoinen ovat symboleja monille asioille.

Kielet ovi myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen

Joudun käyttämään ruotsiakin lukiessani

Luin koulussa kahdeksan vuotta ruotsia. Olen pitänyt sen jälkeen lukutaitoa yllä säännöllisimmin lukemalla jatkuvasti Sköna Hem -lehteä - luen sisustuslehtiä monilla muillakin kielillä, samoin myös tietokirjallisuutta, harvemmin kaunokirjallisuutta. Viime vuosina olen lukenut runsaasti 1500-luvun historiaa ruotsiksi, esimerkiksi Troels-Lundin paksuja teoksia. Tänään luin jälleen Herman Lindqvistin erinomaista Ruotsin historiaa. (Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar.)

En ole puhunut ruotsia muulloin kuin aivan pakosta eli silloin, kun olin opiskelijana työssä Stockmannilla. En edes silloin, kun asuin ensimmäisen opiskeluvuoden ruotsinkielisessä perheessä alivuokralaisena ja heräsin aamuisin siihen, että vuokraisäntäni, eläkkeellä oleva varatuomari, luki vaimolleen ääneen Hufvudstadsbladetia.

Vain vanhin lapsistamme on opiskellut koulussa ruotsia, sillä nuoremmat kävivät koulunsa melkein kokonaan Kanadassa. Mieheni oli kouluaikana kahtena kesänä Ruotsissa töissä ja on viime aikoina halunnut elvyttää aikoinaan sujuvaa ruotsiaan. Hän alkoi tilata meille HBL:ää pari kolme vuotta sitten, lukee siitä artikkeleita sanakirjan kanssa ja opettelee uusia sanontoja aivan kuten hän teki aikoinaan englanninkielisiä sanomalehtiä lukiessaan Kyproksella ja Kanadassa. Minä olen laiskempi ja luen "luonnonmenetelmällä" eli ymmärrän mitä ymmärrän. Kielitaito laajenee vähitellen silläkin tavalla. Huomasin lukevani Lindqvistin kirjaakin nyt paljon sujuvammin kuin yli viisi vuotta sitten, jolloin luin sitä ensi kerran.

Minusta oman kouluaikani systeemi oli hyvä. Tyttölyseon kielilinjalla luettiin useita kieliä: ruotsia oppikoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien eli 11-vuotiaasta alkaen, saksaa toiselta luokalta lähtien, englantia neljänneltä, latinaa tai ranskaa lukiossa. Matematiikkalinjalla ei tullut lukiossa uusia kieliä lisää.

Lapset ja nuoret oppivat kieliä helposti varsinkin nykyaikaisilla menetelmillä ja kun on musiikkia, elokuvia ja pelejä eri kielillä. Kielen opiskelu voi olla hauskaa. Vaihto-oppilasohjelmia tulisi lisätä, myös Ruotsiin tai Suomen ruotsinkielisille seuduille. Vasta oleskelu antaa sujuvaa puhetaitoa. Ahvenanmaalainen Johannes Salminen kertoi joitakin vuosia sitten TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli viisas lähettäessään hänet, oppikoulun alaluokilla olleen koulupojan maaseudulle suomea oppimaan.

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin jonkin vieraan kielen opettaminen pienille lapsille eli esikoululaisille tai viimeistään 9-vuotiaille - siten voi saavuttaa synnynnäiseen verrattavan ääntämisen ja sujuvuuden. Siitä saa vauhtia myös muiden kielten oppimiseen. Omaa äidinkieltä opitaan tietenkin parhaiten kotona vanhemmilta, jotka puhuvat sitä lapsilleen ja myös lukevat lapselle paljon ääneen omalla kielellä oli se sitten suomi, ruotsi, venäjä tai somali.

Matemaattiset aineet ovat saaneet mielestäni aivan liian suuren sijan nykyajan koulutuksessa. Miten köyhää olisikaan maailman kulttuuri, jos lapset olisi laitettu ennenkin samaan teknisen maailman muottiin kuin nykyajan lapset?

Yksi lapsistani sanoi tässä eräänä päivänä, että hän ei osaisi varmaankaan yhtään vierasta kieltä, jos emme olisi laittaneet häntä lapsena Suomessa ranskalaiseen kouluun ja vieneet sitten Kanadaan useaksi vuodeksi. Hänen mielenkiintonsa oli kouluaikana kokonaan matematiikassa ja luonnontieteissä. Hän luki Kanadassa vain yhtä vierasta kieltä eli toista "kotimaista" eli ranskaa, joka oli englanninkielisillä alueilla pakollinen lukion viimeiseen luokkaan asti, jolloin sai keskittyä yliopistoon pääsykokeita varten vain muutamiin aineisiin.

Oppilaiden omat mieltymykset ja lahjat tulisi ottaa tietenkin huomioon muistaen, että ainevalikoimasta voi tulla hyvin suppea ja vinoutunut, jos kypsymättömät lapset ja nuoret saisivat täysin valita aineet, joita opettelevat.

Minusta vaikuttaa usein siltä, että nykyään monet suomalaiset ajattelevat suomalaisten historiankin alkavan vasta vuodesta 1917. Aikaisempi historia, esimerkiksi pitkä aika katolisen Euroopan ja Ruotsin osana jäisi tutkimatta (linkki via Katajala ks sivupalkki) tai ulkomaalaisten tutkittavaksi, jos suomalaiset eivät osaisi enää ruotsia ja latinaa, joilla tuo historia merkittiin muistiin ennen suomen kirjakielen kehittymistä. Latina ja ruotsi olivat silloin samaa kuin esimerkiksi englanti nyt, suomalaistenkin käyttökieliä, joilla maailma laajeni.

Lumipyry on kaunis katsella

Kaunis katsella, mutta sinne ei halua mennä pyryn keskelle.

Amaryllis leikattuna

Amarylliksen varsi kasvoi liian pitkäksi, siksi tein amarylliksesta leikkokukan. Kuten yllä olevista kuvista näkyy, kukka viihtyy hyvin. Vasemmalla vieressä on orkidea, oikella vieressä on toinen, kukkaan puhkeamassa oleva amaryllis.



Pitkäksi kasvanut amaryllis kaatuu helposti. Liika kastelukin voi aiheuttaa sen, että varsi kasvaa liian pitkäksi. Eniten vaikuttanee valo. Nyt kun ei ole kasvilamppuja, amaryllisten varret kurkottavat ylös valoa etsin.

Loppiainen

Monet viettävät joulua loppiaisena, mekin vietämme tänä vuonna joulu no 2:n.
Joulutonttu on jo hyvin vanha, anoppini neuloi sen lahjaksi nuorimmalle lapsellemme.

Hyvää loppiaista!

Huopalahden kirkko

Huopalahden kirkko
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kuin maaseutua Helsingissä.

Kengät kuin karkit

 

Tyttären uudet talvisaappaat. Entiset hajosivat matkalla. Ei ihme, niin monta maata he kiersivät.

Lintulauta

Lintulauta voi olla pelkkä kaunis lintulauta, mutta se voi olla muutakin. Talo, jossa asuu japanilainen muumifani.

Rautatieasemalla pamahti

Rautatieasemalla on tavallisesti rauhallista

Aina Helsingissä tapahtuu, jos ei muuta niin juna peruuttaa hotellin seinään. Lieneekö hyvä idea laittaa juna ja hotelli noin lähelle toisiaan? Entä jos junassa olisi ollut pommi?

HS.fi kertoo: Juna hotellin seinäään. Kirjoitin sinne kommentin:

Tieto kulkee nopeasti
Kännykkä toimii | 4.1.2010 9:05
Mieheni oli läheisessä junassa lähdössä Kauniaisiin, kun matkustajia käskettiin poistumaan junasta. Törmäyksen aiheuttama ääni oli niin voimakas, että matkustajat luulivat aluksi, että kyseessä oli pommi. Sain selostuksen tapauksesta paikan päältä. Jännittävän alun jälkeen matka jatkui bussilla.

Lisäys tekstiin: Mieheni kertoi vasta myöhemmin, että jotkut naiset alkoivat kirkua junassa. Ensimmäinen ajatus olikin varmaan useimmilla matkustajilla, että juuri siihen junaan on laitettu pommi.

Optimismia

Kukat opettavat optimismia. Pienestä alusta kasvaa kasvi, joka kestää kauan, ehkä vuosia ja puhkeaa kukka, joka saattaa kestää useita kuukausia. Orkidean ja amarylliksen alkuja.

Töölön suuret korttelipihat

Korttelipihan puut saattavat olla paljon taloja korkeampia. Alkujaan pihat oli tarkoitettu todellisiksi korttelipihoiksi, mutta ne pilattiin laittamalla aidat ja parkkipaikat. Tällainen suuri korttelipiha olisi muistuttanut esimerkiksi Loontossa olevia yksityisiä puistoja, joihin lähitalojen asukkailla on avain. (Vrt elokuva Notting Hill)

Tämän kuvan voi kuka hyvänsä nähdä suurena. Klikkaa kuvaa!

Kuka nyt pientä pakkasta pelkäisi?

IMG_2821
Originally uploaded by Brin d'Acier

Olen ajatellut käyttää loput joululomasta reippaaseen ulkoiluun.

Onpahan tässä tullut vietettyä kissanpäiviä

Mutta pian alkavat taas työt.

Punainen lippu varoitukseksi heikoista jäistä?

Hukkumisonnettomuudet ovat tragedioita, joita voisimme yrittää estää. Entä punainen lippu varoitukseksi heikoista jäistä?

Varokaa heikkoa jäätä!

Talvi tuli meillekin

Ooppera Mannerheimintien puolelta



Ooppera Töölönlahden puolelta



Lahden takana kirjailijatalo Villa Kivi

Villa Kivi, Winter

Villa Kivi, Winter
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kuva: Matti Amnell/Brin d'Acier
Sama kuva suurena

Vuoden 2010 ensimmäinen aamu Töölössä

Vuoden 2010 ensimmäinen aamu Töölössä Runeberginkadulla. 9.23am EET

Vrt talvinen näkymä Linnanmäkeen päin toisesta suunnasta (Matti Amnell).

2010: talviyö

Talvi on kaunis.

Onnellista vuotta 2010!

Kuva on otettu keskiyön jälkeen, tarkemmin vähän yli yhden, bussipysäkillä, kun olimme palaamassa ystävien luota uudenvuoden vietosta. Ei tarvitse matkustaa kauaksi Helsingin keskustasta, kehä I ulkopuolelle, kun ympärillä onkin kuin maaseudulla - ja paljon lunta! Kuutamokin nähtiin!

Kiitos vuodesta 2009!

Hyvää uutta vuotta! Joulupukki toi vielä yhden joululahjan. Poroilla oli pitkä matka Atlantin yli. Vietämme koko perhe myös loppiaista, sillä tytär ja hänen miehensä ovat olleet ulkomailla joululoman ajan ja palaavat vasta loppiaiseksi. Jouluna kinkku, loppiaisena kalkkuna.

Tapaamme ensi vuonna!