torstaina, tammikuuta 22, 2015

Minipuutarha lampun vieressä

minipuutarha

Nämä kukat viihtyvät päivänvalolamppuni vieressä. Amaryllis kasvaa ja kasvaa.
Vasemmalla: orkidean runkoon tulee uusia lehtiä

P1020218
Jouluruusun lehdet ovat kauniita

Nämä kukat vievät vähän tilaa, ja ja ne tuovat paljon iloa. On hauskaa kokeilla tätäkin asiaa. Olen kasvattanut aikaisemmin saintpaulioita keittion valoputken alla.

24.1.2015 uusi kukka

Amaryllis tuotti uuden kukan kuulauden kuluttua joulusta.

Joululahjaksi paperisilppuri

P1020211


Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit  eivät tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

1960-luvun opiskelijana

Anna-Amnell-jpeg

Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.

Minua lohduttivat graduasiassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.

Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.

P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.


tiistaina, tammikuuta 20, 2015

Vaarallista kirjallisuutta

pinkroses

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.

Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

Punainen

'Henri Martin'
'

Romantiikan symboli punaruusu. Henri Martin'-ruusu Meilahden ruusutarhassa (Klikkaa hakusanaa ruusutarha tai lue Ruusuja ihailemassa)  
MakroTex-challenge: red

Lopussa kuva: amaryllis aukeaa tänään !


design

Punaista lasia


a red skirt


Ja punaista kangasta


red doors in Zagreb


Punaista Zagrenbin keskustassa

punaiset aitat

Ja punaista Iisalmessa


punaista ja valkoista

Punaista arkeani. Pidän punaisesta kotona ja maailmalla.


Pietari 13.9.2013

Kodikas punavalkoinen auto Pietarissa. Kuvittele sama idea sinivalkoisena Suomessa vaikkapa ruiskaunokein.

Haluaisin näyttää kaikki punaiset kuvani. Täällä niitä on yli sata, punaista talvella ja kesällä, uutena ja vanhana. Käy katsomassa joskus.

P1020189

Iloinen yllätys tälle päivälle: Amaryllis on aukeamassa taas kukkaan! Se on ollut joulun jälkeen päivänvalolampun vieressä. Tämän voi lisätä tämän blogin kaikkein suosituimpaan kirjoitukseen hoito-ohjeisiin.http://blogisisko.blogspot.fi/2006/12/amaryllis-hoito-ohjeita.html!
Alakuvassa seuraavan päivän iltana.

P1020206



joulukukan uusi kukinta

Onnistui!

lauantaina, tammikuuta 17, 2015

perjantaina, tammikuuta 16, 2015

Photo Friday: Sunrise

Aamurusko  marraskuussa. Sunrise in November.

Sunrise in November in southern Helsinki. In the background Suomenlinna Fortress island.

You cannot shut the windows of the sky
Through which Aurora shows her brightening face.
James Thompson (Castle of Indolence, 1748)
"Et voi sulkea taivaan ikkunoita, kun Aurora kurkistaa sieltä kirkkain kasvoin.." kirjoitti James Thompson runossaan auringonnoususta. Auroraan liittyy paljon symboliikkaa, yksi asia on auringonnousu, aamu, kaiken alkaminen. Se sopi minusta hyvin kirjaan, joka kertoo aamuvirkusta tytöstä, joka rientää varhain sunnuntaiaamusin laaksoon kävelemään, piirtämään ja keräämään kasveja. Suuren kartanon kaikki mut asukkaat ovat vielä nukkumassa. Runoteos on vertauskuva ahkeruudesta.
Skotlantilaisen Thompsonin runoteos on vaikuttanut muodollaan romantiikan ajan runouteen (Byron, Keats)
Look at my album in Flickr Helsinki Panorama. Katso kaikki aamukuvat, jotka on otettu kerrostalon katolta.
http://www.photofriday.com/

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2015

Saman kohteen kuvaaminen uudestaan ja uudestaan. Kommentti

kadonnut Linnanmäki

Minusta on kiinnostavaa kuvata samoja kohteita erilaisessa valaistuksessa ja eri vuodenaikoina. Alussa tämä katu vaikutti täysin mielenkiinnottomalta, mutta siinäkin on variaatioita. Linnanmäen kuvaaminen kaukaa on jatkuva haaste: sumussa se katoaa kokonaan. Luulen vain, että kohta puut kasvavat niin paljon, että nimi ei enää näy. 

Sininen aamu 

Edellisessä asunnossa Johanneksenpuiston vieressä maisema madaltui 20 vuoden aikana koko ajan, kun lehmukset kasvoivat. Talvella saattoi nähdä vielä kaikki rakennukset, mutta puiden oksat ulottuvat melkein talon ylimmän osan päälle. Kuva on otettu kuudennesta kerroksesta. Kuvasin tätä näkymää hyvin usein, sillä se oli helppoa, kun kamera oli vieressä.

 Tässäkin Runebergikadulla näkymä on täysin erilainen puiden ollessa paljaita. Parasta on, kun nämä nuoret lehmukset ovat pakkasen luomassa sokerihuurteessa. Tästähän tuli blogikirjoitus. Se oli alkujaan kommentti.
Jotta samaa kohdetta voi kuvata usein, sen pitää olla helppoa eli kameran täytyy olla vieressä.
Alla: Tavallisesti Linnanmäki näkyy

Linnanmäki 28.2.2013

Kukat tarvitsevat valoa

light and plants

Kaksi orkideaa, jouluruusu ja amaryllis päivänvalolampun valossa. Kulmasohvan vieressä vedottomassa paikassa oleva matala pöytä ja kirkkasvalolamppu. Kokeilu jatkuu. Amaryllikseen on tulossa uudet kukat.

Upeat lumiset puut Espoossa

unnamed

Kerrostalon ikkunan läpi otettu kuva, jossa mukana talven kuningatar jouluruusu.
Kuva: Seija Pajunen

tiistaina, tammikuuta 13, 2015

maanantaina, tammikuuta 12, 2015

Silittämistä Italiassa ja Amerikassa

P1020141

Keittiön väreihin sopiva, pesukoneessa pestävä ja silittämättä siisti keinokuituliina peittää pyöreän pöydän ja ikkunan edessä olevan lipaston, jonka päällä pidän ruukkukasveja. Kynttilänjalka on lapsuudenystäväni tuoma tuliainen Kreikasta. Hän pitää Välimeren maista eniten kuitenkin Italiasta, ja käy siellä usein.


writer, Finland


Kun menin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, taisi olla vasta toinen päivä perillä, kun amerikkalainen äitini sanoi, että heillä on sitten sellainen tapa, että jokainen silittää omat vaatteensa, perheenisäkin omat paitansa, vaikka on kiireinen liikemies. Amerikkalaisrouva näki heti, että en tiennyt silittämisestä mitään. Vaikka en pidä silittämisestä, opin vähitellen pitämään vastasilitetyn puuvillakankaan tuoksusta. Silittämistä riitti, sillä Amerikassa koulutytöt käyttivät joka päivä eri vaatteita ja muodissa olivat puuvillakankaiset paitapuserot ja leveät rypytetyt hameet, joiden alla pidettiin tyllialushameita - niitä ei onneksi tarvinnyt silittää.

Äitini oli sitä mieltä, että minusta tulee maisteri ja minun ei pidä sekaantua palvelijoiden töihin: Muista sitten, ettet mene ainakaan keittiöön häiritsemään keittäjää. Hän puhui kokemuksesta, sillä hän oli ollut hienoissa perheissä keittäjänä. Amerikanvuoden jälkeen minut hyväksyttiin Iisalmen hienoihin piireihin, muun muassa kutsuttiin vieraaksi saksanopettajani kotiin. Tämä tarmokas ja älykäs nainen, jonka olin tottunut näkemään koulussa virallisesti kävelypukuun pukeutuneena, esiintyi kotonaan silkkinen pastellinsävyinen alushame päällä. Berliini ja Marlene Dietrich välähtivät mieleeni, kun näin opettajani esiintyvän kuin ainakin suuren maailman daami. 

Varatuomariperheen arvokas kotiapulainen hoiti tarjoilun. Jossain vaiheessa opettajani huusi keittiöön: Hilma, toisitko minulle lasilisen vettä. Mustaan mekkoon ja valkoiseen esiliinaan pukeutunut vanha palvelijatar toi tarjottimella vettä kristallilasissa. Sain näin lisäopetusta siitä, miten eletään hienoissa perheissä. Anoppini oli ollut koko ikänsä opettaja, ja hänellä oli aina kotiapulainen, perheen kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Anoppini sanoi, että lakanat piti aina silittää. En silittänyt muuta  kuin silloin, kun appi ja anoppi olivat käymässä Helsingissä opiskelija-asunnossamme.

Meistä tuli mieheni virkamiessuvun ainoa perhe, jolla ei ollut kotiapulaista, sillä minä olin kummajainen maisteri-kotiäiti, vaikka miehelläni oli nuorena hyvin pieni palkka. Elimme köyhää ja onnellista elämää ja nukuimme ruttuisissa lakanoissa. Vuosikymmenet silitin mieheni paidat, mutta mieheni pesi aina ikkunat ja imuroi kodin avojaloin kalsarit jalassa levysoittimesta kuuluvan Bachin musiikin pauhatessa pölynimurin äänen yli.  

Kuten olen jo kertonut, lainasimme Bach-levyt DDR:n tiedotustoimiston kirjastosta. Onkohan meistä kansio Stasilla?

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015

Värikollaasi 213: Kuuran kukat

window frost, Helsinki, Finland

Kuura on tehnyt oman kollaasinsa
Vanhat hatarat ikkunat entisessä asunnossamme kuudennessa kerroksessa lähellä merta tuottivat joskus näin suunnatonta iloa. Ikkunaremontin jälkeen tämä ilo loppui.
klikkaa kuvat suuriksi

Värikollaasit 213: Kuura

Lisää  jääkukkia

017

Kuuran peittämä puu Töölönlahden puistossa


Yöllä sataa lunta

drizzle in January

drizzle in January

lauantaina, tammikuuta 10, 2015

Iloinen kirjastonhoitaja

Kirjastonhoitaja

2010-luvun kirjastonhoitaja on riemuissaan: Keskustakirjasto on tulossa. Ja siellä tulee olemaan vaikka mitä!


Kirjasto

1800-luvun kirjastotädillä oli matalassa puutalossa sijaitsevassa kirjastossaan vain kirjoja. Jostain syystä hän näyttää hyvin ylpeältä ja tyytyväiseltä.
katso kuvat, jotka mainostavat tulevan keskustakirjaston rakentamista Musiikkitalon viereen.

perjantaina, tammikuuta 09, 2015

maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Makrotex-linky: 'Uusi'

7179666847_93f488194d_z 2


Uusi idea säilytykseen. Ikävä yllätys oli, että paperiarkki ei mahdu laatikkoon.  Mitähän nyt säilytän näissä laatikkokansioissa?

Tämä on uusi makrotex-linky -tehtävä valmiina tiistaiksi, tammikuun  6. päivä 2015.
Aihe on "uusi" Makrotex linky "new".



P1000930

Uusi orkidea. Tätä väriä minulla ei ole ollut aikaisemmin.



IMG_0008

Uusia taiteilijantarvikkeita


IMG_0001

Joku on neulonut uuden hienon villatakin, ja se on laitettu näyteikkunaan.


iltapuvut

Rivi uusia iltapukuja Mannerheimintien varrella olevan liikkeen ikkunassa. Ostetiinkohan niitä uuden vuoden juhliin?


Elisabet II

Uusi idea: kuningatar vilkuttaa näyteikkunassa. Otin siitä videon, mutta seo oli minulle uutta, ja Elisabet on siinä kyljellään. Voiko videon kääntää?

sunnuntaina, tammikuuta 04, 2015

Pastel winter skies in Helsinki

Anna Amnell: pastel winter skies in Helsinki

Anna Amnell: Pastel winter skies in Helsinki
Värikollaasi 212 Talvipastellit
Katso suurempana/larger

Shakespere ja uskonto



Tämän päivän Hesarissa esitetään totuutena, etttä Shakespeare oli ateisti. Asia ei ole niin yksinkertainen: katolinen Shakespeare eli aikana, jolloin hänen uskontoaan vainottiin Englannissa ja se piti salata. 
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2063314/Was-William-Shakespeare-Catholic-The-Vatican-says-theres-little-doubt-was.html
Ks esim Googlesta ”Was Shakespeare catholic?”

lauantaina, tammikuuta 03, 2015

Aikakauslehtien taitolaismuistelot tympäännyttävät

The Divided Berlin, sculpture

Jakautunut Berliini -monumentti 2010 marraskuussa

(Foreign readers. Google translate cannot translate this. The French translation is somewhat closer than the English one.)

He valtasivat kulttuurin ja kanonisoivat siinä vähitellen toisensa. He tekivät itsestään uuden yläluokan, vasemmistolaisen "intelligentsian". 


East Germany, money

Kas vain, Goethekin näkyy olleen kommunisti. Suomalaisten vasemmistolaisten paratiisin DDR-n esineistöä wittenbergiläisessä DDR-museossa.

He piinasivat meitä muita poliittisilla lauluillaan ja tempuillaan, ja nyt 50 vuotta myöhemmin meitä piinataan lehtijutuilla näistä kansakunnan sankareista. Nuoret lähihistoriaa tuntemattomat toimittajat kuvittelevat, että kansa haluaa lukea juuri heistä. 

Onneksi on mahdollisuus paeta taistolaisjulkkisten 70-vuotispäivähaastatteluja ja muuta vasemmistolaista yläluokkaa kuvaavaa : voi ostaa ulkolaisia lehtiä.

torstaina, tammikuuta 01, 2015

Kymmenes vuosi bloggaajana

joulukukka 2005

Tulen bloganneeksi kymmenen vuotta tämän vuoden kesäkuussa. On aiheellista toistaa vuoden 2005 viimeinen blogikirjoitus, jossa pohdin bloggaamista ilmiönä. Mieheni ottamassa kuvassa on jouluna 2005 kanadalaisilta sukulaisilta saatu joulukukka.

Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland. 

31.tammikuuta 2005.


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

Nyt vuoden 2015 ennsimmäisenä päivänä blogit ovat pysyvä ilmiö. Sanaa 'bloggaaja' käytetään lehdistössä suorastaan ammattinimikkeenä.
Tulenko jatkamaan bloggaamista? Varmaankin. Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten. Toimin aika spontaanisti, joten mitä hyvänsä voi tapahtua. Tällä hetkellä Facebook on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voin kommunikoida vaivattomimmin lähiomaisteni kanssa, jotka asuvat työn vuoksi ulkomailla eri puolilla maailmaa. FB:ssa on myös monia muita sukulaisia ja ystäviä. 
Sain ensimmäisen digikamerani joululahjaksi vuonna 2005, ja kuvat ovat tulleet koko ajan entistä tärkeämmiksi.

Kiitos blogiystävät sanoista ja kuvista!

Tällaisessa blogihistoriakatsauksessa on aiheellista mainita Anssi Miettisen kirjoitus alkuaikojen bloggaamisesta. Se on luettavissa netissä.




Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)