sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2017

Aamukahvi

design

The smell and taste of coffee.
aamukahvi

025

Meidän jääkaapin ovi. (a poster, cups)



Nestor loves the odour of coffeee

Bubu loves the smell of cafe.
Bubu nauttii kahvintuoksusta ja hieroo päätään kahvikupin asettia vastaan,


tiistaina, maaliskuuta 21, 2017

Aurora-kirjat yksissä kansissa


Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kolmesta Aurora-kirjastani kaikenikäisille historian ystäville, myös e-kirjana.
Ensimmäinen Aurora-kirja ilmestyi vuonna 1991, sen toinen painos 1992, toinen osa Aurora ja Pietarin serkut vuonna 1993 ja kolmas osa Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Kustantaja oli silloin Kirjapaja. Yhteispainos on BoD:n kautta julkaistu omakustanne, jota myydään kirja kerrallaan. 
Lisäksi on nuoremmille lukijoille tarkoitettu Aurora ja Molly (1999), joka ei sisälly tähän. Kirjoitin kaikki nämä kirjat ansiotyön ohella.
Siihen aikaan ilmestyi lasten- ja nuortenkirjoista paljon kirja-arvosteluja. Lisää tietoa Aurora-kirjoistani.
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/aurora-kirjoista-sanottua.html
Aurora-bogi kertoo Auroran ajasta eli 1900-luvun alusta. Aurora Koivu on fiktiivinen henkilö.

Otteita arvioista 1990-luvulla:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 )


Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella".
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet:

Otteita kirja-arvosteluista:
"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki


Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) Kirjapaja

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '



"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat


ANNA AMNELL: AURORA JA MOLLY. 1999. Kirjapaja.
Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.

yli 20 vuotta myöhemmin:
2016:
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä."
Mamman maailma 2/2016

2005 kirjasta Aurora ja Pietarin serkut:

”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”
Lotta, Aurora ja Kaisa - Sukututkijan loppuvuosi 1/2005
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/01/lotta-aurora-ja-kaisa.html
Lue lisää: Kannet ja arvioita
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.


Kevätkuvia

Kaivopuisto park, Helsinki, Finland

Kevät Kaivopuistossa.


Huhtikuu

Kevät Kaivopuistossa 2


Johanneksen kirkon puisto

Johanneksenpuisto keväällä.
Makroviikko

perjantaina, maaliskuuta 17, 2017

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...: Pirkko Pekkarinen(=Pirkko Anna Amnell ): C.S. Lewis


Luettavissa täällä

http://melinda.kansalliskirjasto.fi/
Pekkarinen, Pirkko: C.S. Lewis's Narnia fairy tales for children, Helsingin Yliopisto, Englantilainen filologia 1970.

Jostain syystä Narnia-gradustani ei näy netissä mitään tietoja Narnia-tietokannoissa. Kirjoitin viestin yhteen niistä, ja minulle sanottiin, että tutkimukseni on liian vanha! Mutta eikö ensimmäinen suomalainen Narnia-gradu kannattaisi mainita jo kuriositeetin vuoksi? Oli vuosi 1970.

Nähtävästi minun täytyy käydä siellä skannaamassa se ja laittaa se nettiin. Oma kopioni on heikko - konekirjoittajallani ei ollut varaa ostaa uutta nauhaa kirjoituskoneeseen. Minulla ei ollut varaa ostaa kirjoituskonettakaan.

Haluan tällä osoittaa empatiaa nuorelle minälleni, joka vastustuksista huolimatta teki gradun Narnia-kirjoista. Se viivästi opintojani monta monta vuotta, sillä jouduin ottamaan englannin pääaineeksi kirjallisuustieteen tilalle.

Kirjallisuudenprofessori Irma Rantavaara sanoi: Eihän nyt lastenkirjat ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Ottakaa aiheeksi C. S. Lewis kirjallisuuskriitikkona. Se olisi ollut hieno aihe - suuritöiselle väitöskirjalle.

Valmistuin 10. toukokuuta 1963 humanististen tieteiden kandidaatiksi (hyvät tiedot estetiikan ja sosiologia cl-oppimäärästä, psykologia a-oppimäärä samoin) ja synnytin 17.5. ensimmäisen lapseni. Aloitin samana syksynä englannin opinnot, kävin pakollisilla luennoilla, synnytin toisen ja kolmannen lapseni, kirjoitin ensimmäisen lehtijuttuni (Suomen Kuvalehteen), kävin vaaditut seminaarit, istuin iltaisin kirjastossa lukemassa gradua varten. Opiskelin kotiäidin töitten ohella, hoidin itse lapseni, olin välillä englannin opettajan sijaisena kouluissa ja valmistuin vuonna 1970.

Professori Mustanoja sanoi ystävällisesti: Olisihan tästä voinut paremmankin arvosanan antaa, mutta onhan cum laudekin hyvä. Rouva Pekkarinenhan aikoo olla kotiäitinä edelleen. Pojilla on eri asia. Täytyy elättää perhe", hän sanoi huokaisten. 

Toivoin, etten olisi lörpötellyt yksityisasioistani. Mutta tähän professoriin tutustui hyvin, sillä gradua piti käydä lukemassa hänelle sitä mukaa kuin se edistyi. Hän tosin nukahti joskus mukavaan nojatuoliinsa.

Se oli kaikessa mielessä eri aikaa. Toisaalta kertoakseni koko totuuden, minua myös neuvottiin jatkamaan Lewis-tutkimusta.:) Mutta monet muut asiat tulivat elämään.



maanantaina, maaliskuuta 13, 2017

Vanhat blogit 2005

Vuonna 2005 aloitin myös blogin "Anna Amnellin kirjoituslipasto". Bloggaajien määrä kasvoi valtavasti varsinkin vuonna 2005, ja vuoroin Bloggerissa ja Vuodatuksessa oli ongelmia. Kun Bloggerissa oli paljon hankaluuksia, siirsin sen Blogini Vuodatukseen ja päinvastoin. Mittarit katosivat.

Kirjoituslipasto-blogini alkuperäinen url on yksityisellä blogillani. Kirjoituslipasto oli välillä poissa Vuodatuksesta, mutta aloitin sen uudestaan ja se on nyt sivun pituinen infoblogi Kirjoituslipasto. Tein jo alkuaikoina tällaisia yhden sivun infoblogeja (esim Auroran ystävät ja Amnellinks) . Luin netistä äskettäin, että niitä suositellaan nyt tiedotusblogeiksi!
Villikani kirjoitti alkuperäisestä Kirjoituslipasto-blogistani:

"Toinen varsin mielenkiintoinen ja monipolvinen luettava on Anna Amnellin kirjoituslipasto. Sen kanssa vierähtää tovi jos toinenkin. Elämänmakuista itsensä toteuttamista. Lisäksi Annalla on rinnakkaisia sivustoja, joita hän yhdistelee luontevasti ja kiinnostavasti. " 


"Törmäsin ihanaan, Anna Amnellin kirjoituslipastoon ja jäin ihan lipaston aarteiden lumoihin!" Hallatar (Una Reiman) 19.1.2006

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017

Värikollaasit: Dark dreams

IIsalmi in winter

Dark dreams: kaksi maisemaa päällekkäin

Näen yleensä värikkäitä unia. Erittäin harvoin näen tummia värejä. Tässä kuvassa on päällekkäin kaksi maisemaa hyvin surulliselta ajalta, jolloin sisareni ja äitini kuolivat kahden kuukauden välein. Sittenkin unet, jotka näin siihen aikaan olivat värikkäitä, vaikka tapahtumat unissa saattoivat olla jopa painajaismaisia. En pystynyt kirjoittamaan mitään muutamaan vuoteen.

Uudet värikollaasit 61



tiistaina, maaliskuuta 07, 2017

Design in red: Stefan Lindfors

maaliskuu

Punainen raitsikkapysäkki, raitiovaunupysäkki; a red bustop, photos: Anna Amnell, design Stefan Lindfors; bussipysäkki.
Makrokuvat: Maaliskuu
Kampin punaiset pysäkit katoavat kaupunkikuvasta valitettavasti.

Helsinki


Tämä ilopilleri on kinkunmuotoinen roskakori HAMin vieressä.

trash can and bus stop

Trash can and bus stop in Helsinki.

maanantaina, maaliskuuta 06, 2017

lauantaina, maaliskuuta 04, 2017

Käsitöiden ystävä on kuunnellut Aurora-kirjoja



"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä."
Mamman maailma 2/2016



tiistaina, helmikuuta 28, 2017

Ainakin miljoona käyntiä

Tapaninpäivä 2005

Nämä kukat olivat blogissani tapaninpäivänä 2005. Olin aloittanut bloggaamisen kesäkuussa ja saanut mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digikamerani. Tarkkailin Helsinkiä näistä kuudennen kerroksen ikkunoista siihen aikaan. Otin hyvin paljon kuvia kaupungilla, kodissa ja matkoilla, joita tuli entistä enemmän, kun lähisukulaiset alkoivat olla töissä ulkomailla.

Olen pitänyt yli kymmenen vuoden aikana lukuisia blogeja, joista tämä Blogisisko on vanhin. Jouduin rekisteröimään blogin nimen lakimiehen neuvosta, kun oli paljon häirintää. Neuvottelin poliisin kanssa, mutta en tehnyt sittenkään rikosilmoituksia. Olen lopettanut monia blogeja, osa elää hiljaiseloa. On ollut monenlaisia mittareita, jotka ovat kadonneet tai lopettaneet toimintansa.

En ole seurannut tarkkaan kävijämääriä, mutta silloin tällöin merkitsen jotakin muistiin. Sitten ovat vielä Vuodatuksen blogit, joiden kävijä- ja katsojamääriä en tiedä. Käsityöblogi Broken Star on vanhimpia (Jotkut kuvista katosivat Vuodatuksen "remontissa". . Samoin Vuodatuksessa oleva Narniassa-blogi, johon aloin kääntää graduani suomeksi vuonna 2005, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.

Syyskuussa vuonna 2010 oli ollut 300 000 kävijää. Kuvassa suosituimmat kuvat ja kirjoitukset.
Nykyisiä suosikkeja ovat ikisuosikit amaryllis ja orkidea, uusia ovat peikonlehteä ja nykyisen korttelini vihreää seinää kuvaava värikollaasi, joka on hyvin suosittu myös Flickrissä,  ja suureksi ilokseni myös bloggaus Aurora-kirjojen yhteisniteestä Vaahteralaakson Aurora, blogikirjoitus, joka on syrjäyttänyt siihen asti suositun blogin joulupukista.

Vuodesta 2010 on Bloggerillakin ollut oma mittari, joka on mitannut käyntejä. Niitä on kertynyt Blogisiskoon yli 700 000. Kun siihen lisätään vanhoista mittareista näkyvvät kävijät, pääsen reippaasti miljoonaklubiin. Se ei ole paljon, sillä olen hajottanut kuvani ja kirjoitukseni lukuisiin blogeihin.


2005 oli "bloggaajien vuosi",  ja myös Helsingin Sanomain toimittaja perusti blogin, ja sanomalehti julkaisi kuukausiliitteenään Suuren bloginumeron. Anssi Miettinen  kertoo siinä pitämästään blogista ja havainnoistaan suomalaisessa blogimaailmassa: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen.(linkki tarkistettu 2/2017. Mene nuolilla eteenpäin) Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomain arkistossa, ja siinä kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista. Pääsin mukaan artikkeliin, kuten kuvasta näkyy. Annoin myös ideoita bloggaamisen onnistumiseen  (Sivuilla 45 ja 46 arkistossa). (Klikkaa kuvaa suuremmaksi tai lue arkistoa.)

 Muiden (kirjoitus)töiden vuoksi en ole ehtinyt osallistua blogimaailmaan niin paljon kuin haluaisin.

Kiitos teille blogiystävät!
Kiitos kävijät!
Muut blogini

torstaina, helmikuuta 23, 2017

Vaate

a red dress

Tämä mekko sopii hyvin siihen, että olen nyt varmuudella miljoonaklubissa eli on ainakin miljoona kävijää tässä blogissa.
vaate, a piece of clothing

Helsinki


Moscow streets

a clown in Moscow

A Philadelphia Museum

Philadelphia Museum, USA, gentleman's clothing, 18th c


hame


texture,  colour in Helsinki

Fashion

street fashion in Prague/ Praha

Mikael Agricola, Finland

päähine, head dress, Mikael Agricola Statue in Turku, 16th c


Mrs Tolstoy's wedding dress

Mrs Tolstoy's wedding dress, 19th c
Tolstoy's home museum in Moscow



angel in Medieval clothing

Medieval man's clothing, an angel in Kreml


all photos by Anna Amnell

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017

lauantaina, helmikuuta 18, 2017

perjantaina, helmikuuta 17, 2017

Linnanmäki

ankea Linnanmäki

näkyy ikkunasta

Hengellisen alan työntekijöiden palkat Suomessa ja Pohjois-Amerikassa

Kustaa Aadolfin kirkko, Iisalmi, Finland

Kustaa Aadolfin kirkko, entinen Iisalmen maaseurakunnan kirkko. Kirkkoa ei ole nimetty soturikuninkaan mukaan vaan Kustaa Aadolf IV:n mukaan.  Vanhoina aikoina Iisalmen kirkkoherra kuului valtakunnan parhaiten palkattuihin pappeihin. Niin myös Juhani Ahon isä. Seurakunta oli hyvin laaja. Nykyään on syntynyt taas megaseurakuntia, joiden kirkkoherroilla on suuremmat palkat kuin muilla papeilla.

Nyt puhutaan tästä: 
 Amerikassa menestyksen teologiaa kannattavissa kirkkokunnissa ihaillaan aineellista menestystä ja kilpaillaan siitä, minkä seurakunnan papeilla on hienompi auto. TV-evankelistat kuten Trumpin hengellinen neuvonantaja ovat usein miljonäärejä. Tavallisten kirkkokuntien papeilla ei ole ammattiyhdistystä suojanaan kuten Suomessa, ja heillä voi olla surkea palkka. Suomalainen järjestelmä toimii hyvin, ja papeilla on akateemiseen koulutukseen nähden kohtuullinen elintaso.

lauantaina, helmikuuta 11, 2017

Kommentteja: Mannerheim

Louhisaari Manor House, Askainen


Louhisaari, kartanolinna, jossa Mannerheim-suku asui 100 vuotta. Mannerheimin isä pakeni velkojaan rakastajattarensa kanssa Pariisiin ja jätti vaimonsa ja  seitsemän lastaan (keskellä vanhin tytär Sophie) sukulaisten huollettaviksi. Äiti kuoli seuraavana vuonna Mannerheimin ollessa 13-vuotias.

Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan. 

Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin. Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa. 

Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)

22.marraskuuta 2011


En pidä postmodernista tavasta muuttaa todellinen historiallinen henkilö ihan miksi vain, kunhan saa teoksellaan mainetta ja apurahoja, niin kuin Suomessa saa pilkkaamalla "oikeita" kohteita. Sisällissotaa, kapinaa jatketaan fantasioilla, kun ei enää pärjätä faktojen tasolla.

Animaatiossa häväistään julmasti myös Mannerheimin miespalvelijan ja hänen sukunsa historia. Hänhän palasi kotiseudulleen, meni naimisiin ja perusti perheen. En tiedä asiasta enempää, mutta oletan, että Mannerheimin kaltaisen suurmiehen palvelijana toimiminen oli ollut hänelle arvokas ja jännittävä tehtävä. 

Palvelijan työtä ei ole vasemmistopiireissä arvostettu. Ei kestetä sitä, että eri yhteiskuntaluokkaa olevat ihmiset voivat kunnioittaa toisiaan ja jopa olla ystäviä. Siitäkö johtuu suomalaisten kieroutunut suhtautuminen palveluammatteihin?

Hämmästyn ja yllätyn yhä uudestaan sitä, miten miellyttävä ihminen tulee esille Mannerheimin kirjeissä. Hän on huolissaan siitä, miten tyttären koiraparka selviää poliittisen sekasorron keskellä. Hän avustaa hienotunteisesti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita emigrantteja, vaikka ei hyväksykään heidän outoja mielipiteitään ja suunnitelmiaan. Hänellä on lämmin ja läheinen suhde sisareensa ja muihin sukulaisiinsa. Sellainen kertoo paljon ihmisestä. (24. marraskuuta 2011)


Kommentteja blogikirjoitukseen Kemppinen Sotakenraalit 22.11.2011
Mannerheim-suku asui Louhisaaressa 100 vuoden ajan. Marsalkka Mannerheim asui siellä varhaislapsuudessaan.

perjantaina, helmikuuta 10, 2017

Mikä nimeksi lentokentälle?

lakes

Mikä nimeksi lentokentälle? Tietenkin parasta tai kuuluisinta, mitä maassa tai kaupungissa on:

Venäjällä on erittäin hyvin lentokentälle sopiva nimi, kosmonautti 'Alksei Lenov' Kemerovin kaupungissa.
Apostoli Paavali (Airport Apostle St Paul) Ohrid, Macedonia;
New Orleansissa on Louis Armstrong -lentokenttä.
Puolassa on Frédéric Chopinin kansainvälinen lentoasema (varsovaan 11 km ).

Il Caravaggio (Bergamo, Italia),
Lennart Meri (Viro) ,
Budapestissa Ferenc Liszt Airport
sotasankari Billy Bishop (Toronto).

New York's John F Kennedy Airport,
Tel Aviv's Ben Gurion Airport,
the Charles de Gaulle Airport in Paris

Sivistystä
London Oxford Airport ( 60 miles from London).
Aristoteles Airport (Castoria, Kreikka),
NicolaTesla, Belgrad,

Jos otettaisiin kuuluisimmat suomalaiset:
Jean Sibelius Airport Helsinki,
Suomen suosituin henkilö C. G. E. Mannerheim Airport Helsinki,
Mika Waltari Airport,
Paavo Nurmi,
Sofi Oksanen Airport (!)...

Eponyymejä eli todellisten tai uvitteelisteb henkilöiden nimi, jotka on annettu tässä tapauksessa lentokentila
Näin muissa maissa


Olen laittanut kuvan Helsinki-Vantaa lentokentästä Flickriin.
 Mikä nimeksi lentokentälle? Tietenkin parasta tai kuuluisinta, mitä maassa tai kaupungissa on:

Nimi ei toimi. Ulkomaalainen katsoja neuvoo minua: - Ei se ole Helsinki, se on Vantaa.

torstaina, helmikuuta 09, 2017

Kirjailijoiden murheita


Ester Ståhlberg kirjoittaa 3.2.1936 päiväkirjaansa:
"Nyt minä istun ja yritän kirjoittaa Mathilda Wrede - kirjaani, joka vaatii minulta ennenkuulumatttoman määrän tutkimusta, työtä ja aikaa sekä myös kustannuksia. --Minun on matkusteltava omalla kustannuksellani, käytävä vankiloissa haastattelemassa ihmisiä.--viisi vuotta on kulunut ja kaikki lähteeni alkavat kuolla. Anoin kerran -- matkarahoja mutta ei. Kaikki maailman hoppetossat ja juopot maalarit saavat asua viikkokausia Pariisissa. " Otteita Ester Ståhlbergin päiväkirjasta Sodan ja rauhan vuodet 1935-1947. [löytö vanhojen kirjojen kaupasta] 1987 WSOY (Toim. Hilkka ja Olli Vitikka)

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2017

Kirja on uskollinen ystävä

Illustration by Matti Amnell
Ennenkin on luettu.
Hyvä kirja on mieleinen kirja, sen löytää vain lukemalla. 

Kirja on uskollinen ystävä köyhyydessä ja rikkaudessa, terveenä ja sairaana, nuorena ja vanhana,  yksin ja ystävien kanssa, kotona ja matkoilla,  työmatkoilla ja lomalla. Kirja voi virkistää, jos on masentunut tai väsynyt työn vuoksi Se voi muuttaa työttömyyden ajan löytöretkeksi uusiin maailmoihin. Kirjan voi ostaa tai lainata kirjastosta tai ystävältä. Sen voi ostaa kirpputorilta tai vanhojen kirjojen kaupasta

Opeta lapsesi rakastamaan kirjoja. Lukemalla oppii käyttämään omaa äidinkieltään ja vieraita kieliä. Lukeminen kehittää aivoja.

Täältä löytyy! Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat


Anna lahjaksi kirja!


Lukeminen on ihanaa, jännittävää...